Hipsteri

"Mulla oli IKEA Family ku muut käytti vielä Fjällräveniä"

Älä katso

Otsikko ei valitettavasti viittaa Ylella vuosituhannen puolivälin paikkeilla pyörineeseen tv-ohjelmaan, vaikka muisto eräässä jaksossa esiintyneestä Pierumiehestä tuskin koskaan hälvenee mielestäni...

Kuten tuo takapään trumpetistikin, myös seuraavat kuvat saattavat aiheuttaa herkimmissä kuvotusta.  Minua taas naurattaa - ainakin tuo ensiksi mainittu.

Kävi nimittäin pieni vahinko (taas) keittiössä ja poltin käsivarteni vedenkeittimestä tulleessa höyryssä. Tällä kertaa ei tarvinnut sentään keittiöhaaverin takia lähtä ensiapuun istumaan...

Palovamma (tuo isohko punainen alue) ei haaveria seuranneen illan jälkeen ole ollut ollenkaan kipeä. Sen sijaan tuo herkullisen näköinen, märkivä spotti tuossa reunassa on kaikkea muuta kuin kivuton. Raapaisin huolimattomuuttani rannenahat rullalle ja sehän se mukavaa olikin.

Nyt on sitten apteekista haettu vähän sidetarpeita ja tuo ruokahalua nostattava kaunokainen on laitettu piiloon parantumaan. 

Kuvan saa tottakai klikattua isommaksi. Olkaa hyvät vaan.


Terveisin,

Seksikäsi Edward.

P.S. Hoksasitteko postauksessa mitään eroa entisiin? Jep, jaksoin kerrankin vaihtaa näppäimistön asetukset. Eipä noita oikeita näppäimiä meinaa oikein mistään löytyä mutta mitäpä en teidän eteenne tekisi. Onko tätä edes mukavampi lukea vai turhaanko uhraudun? (Marttyyyyyyriiiiiiii....)

Aivan mahdottoman hyva

Tanaan oli kaikkinensa aivan mahdottoman hyva paiva. Herasimme aamulla yhdeksalta ja muutaman minuutin hereillaolon jalkeen kuitekin molemmat nukahdimme ja hups vain, herasimme vasta iltapaivalla. No mutta naitahan sattuu, joillekin aikalailla joka ikinen paiva...

Kun vihdoin nousin sangysta, kiskaisin kupin kahvia naamariin ja blogilukuhetken jalkeen heitin lenkkarit jalkaan, iPodin taskuun ja lahdin (kavely)lenkille. Ulkona olikin aivan ihanan lammin ja vajaan tunnin reippailun jalkeen kavin hikisena ja punakkana ihastuttamassa viela lahikaupan asiakaskuntaa ostaessani salaattitarpeita illaksi. 

Kotiin tullessa jalkapuoli-Geoff oli aloittanut raivokkaan - no niin raivokkaan kuin nyt jalka paketissa pystyy - kodinsiistimisurakan. Kiitos liikunnan, olin minakin taynna energiaa ja hinkkasin suihkun ja kylpyammeen putipuhtaaksi muun siistimisen ohessa. Eihan taalla nyt toki viela siistia ole mutta kiitos Geoffin, ei siivouksen loppuun saattaminen tunnu enaa ollenkaan mahdottomalta.

Hitaasti alkaneen mutta loppujen lopuksi ihan reippaaksi kaantyneen paivan paatteksi tein uuniperunoita, salaattia ja perunaan aivan mahdottoman hyvaa kanataytetta.

Aivan mahdottoman hyva kanatayte uuniperunalle

n. 200g paketti kypsia kanapaloja (tai vastaava maara itse keitettyja/paistettuja)
150g tuorejuustoa
nelja pienta kevatsipulia, vain valkoiset osat
2tl Taste #5 Umami Paste:a*
ripaus chilipulveria
suolaa ja pippuria

1. Leikkaa kevatsipuli pieneksi silpuksi. (Voit kayttaa myos vihreat osat sipulista, omani olivat hiukkasen jo nuutuneita.) 
2. Revi/leikkaa kypsat kanapalat pienemmiksi.
3. Sekoita sipulisilppu, kana, tuorejuusto, umami paste ja mausteet tasaiseksi massaksi ja anna maustua jaakaapissa puolisen tuntia ennen tarjoilua.


Nyt potkottelen sohvalla massu taynna ja suunnittelen tiskivuoren taltuttamista. Mielessa kummittelevat myos toffeekeksit, jotka selvastikin huhuilevat minua lahikioskin hyllylla. Taidanpa vastata kutsuun - olenhan ollut niin reipas!

*Kirjoitan Taste #5 Umami Paste:sta oman postauksensa lahipaivina.

Pakettijalka ja kotiorja

Eilen mainitsin etta tyorintamalla on ollut hiljaista. Kotona tehtavaa on riittanyt sitten senkin edesta...

TADAA!

Hanki sinakin partneri jolla on murtunut, lahes 30 senttisella metallilevylla, kuudella pienella ja yhdella suurella ruuvilla kokoon kursittu pohjeluu etka enaa valita tekemisen puutetta!

Olen siis tassa taloudessa ainoa kissan hoitoon, siivoukseen, kokkaukseen, tiskaukseen ym. kykeneva ihminen - ja sen kylla huomaa... 

Laiskanpuoleisen siivouksen ohessa olen myos ulkoiluttanut tuota jalkavammaista. Viime viikolla nautiskelimme auringonpaisteesta laheisessa puistossa.

Geoff joutui tuntemattoman Jack Russelin suutelohyokkayksen kohteeksi. Olin kade.

Auringonpaiste on nyt poissa mutta kipsi pysynee jalassa ainakin seuraavat kolme viikkoa. 

No, eipahan ainakaan minulla tekeminen lopu. Huoh.

Laiska viikonloppu

Viimeiset pari viikkoa ovat tyorintamalla olleet hiljaisia ja suurista suunnitelmistani huolimatta paivat ovat kuluneet suursiivousurakan sijaan laiskotellessa.
Laiskotellen kului myos viime viikonloppu. Sohvaan lienee jo jaanyt kuva pyllystani elokuvamaratonien jaljilta.

Perjantaina sain sohvan ihan kokonaan itselleni ja ajattelinkin hyodyntaa tilanteen katsomalla jonkin oikein sokerisen homppaleffan. Kavipa kuitenkin niin etta pakotettuani itseni katsomaan The Ultimate Gift-elokuvan noin puoleenvaliin jouduin toteamaan ettei se jo nahdysta tule paranemaan. Edes jattimainen lasi viinia ei auttanut asiaa.

Niinpa siirappisten elokuvasuunnitelmieni sijaan paadyin selailemaan Netflixia ja katsoin kaksi kauhuelokuvaa, Insidious:in ja  Case 39-nimisen leffan, joista jalkimmaisesta pidin ehka hiukkasen enemman - eika edes nukkumaan mennessa pelottanut!

Topia taisi kylla hiukkasen jannittaa...


Lauantaina sitten ruutuun parskahti Christian Bale lepakkopuvussa ja oman pyllynsa kuvaa sohvaan kuluttamaan saapui myos Geoff.

Sunnuntain ensimmainen ateria nautittiin jossain vaiheessa iltapaivaa. Sohvalla, tottakai.

Illalla katseltiin taas Lepakkomiesta, talla kertaa tosin ilman viinia.... joku roti nyt sentaan!

Tana aamuna heratessani olin vakuuttunut etta tanaan on sunnuntaina mutta vaarin meni. Uuden viikon kunniaksi taidan jopa nostaa peppuni tasta sohvalta. Ei huono idea, eihan?

Kengista ja oivalluksista

Tapahtuipa niin noin kuukausi takaperin etta tajusin hallussani olevan viisi paria roskiinheittokunnossa olevia kenkia. Naiselle, joka omistaa suurinpiirtein kahdeksat kengat (kumisaappaat mukaanlukien) tama on melkoinen maara kerralla pois heitettavaksi.

Lempparini, punaiset maiharit, eivat kestaneet kaytossa muutamaa kuukautta pidempaan. Kahdet tekonahkaiset balleriinat sen sijaan palvelivat kaksi kesaa ja tennarit, joskin puolet palvelusajastaan rikkinaiset sellaiset, seikkailivat Glasgown kaduilla myoskin alle vuoden.
Toki hintaakaan naille laatuluokkaa Y oleville kenkapareille ei paljoa yhteensa tullut, lieko edes 50 puntaa, mutta saisivathan kengat nyt hiukkasen pidempaan kestaa.


Vika ei kuitenkaan taida olla kengissa vaan kenkien ostajassa, joka laadukkaiden (nahka)kenkien sijaan nappaa kaupasta mukaansa halvat lapsykkaat ja sitten parin kuukauden paasta harmittelee kenkien hajoamista.

Roskakatoksessa seisoessani, madantyvien roskien ja jalkahien hajun ymparoimana, koin valaistumisen ja ymmarsin etta tulevaisuudessa voisinkin, taman surullisen tapahtuman estaakseni, maksaa hiukkasen enemman laadusta. 
Ymmarrettavassa akuutissa kenkatarpeessani en siis talla kertaa suunnannutkaan Primarkiin vaan Clarksin nettisivuille  josta klikkailin ostoskoriini kahdet kengat.


Mokkanahkaiset mustat kavelykengat seka nama kaunokaiset.

Lieko tennareiden kayttoika merkista tahi hinnasta huolimatta kovin montaa vuotta on, mutta toivon etta nama ainakin muutaman kesan palvelisivat ilman reikia pohjissa.

Siella ne nyt ovat - kaunokaiseni. 


Punaiset maiharit korvataan mahdollisesti lahitulevaisuudessa (ja rahatilanteen sen salliessa) samantyyppisilla Tohtori Martensin popoilla. Odottelen myos postissa saapuvaksi Vagabondin nahkaisia chelsea bootseja.


Joskohan tallaisella kombolla jo parjaisi hetken ilman roskisreissuja?

Minun pojat

Kahdet viikset - check.
Viiksihattu - check.
Kuvattavana olemiseen arsyyntynyt kissa - check.


Kaksi maailman rakkainta - check.