Wednesday 30 May 2012

Kesaruokaa

Ihanien kesailmojen innoittamana on kaupasta tarttunut useampaankin otteeseen melkoinen kasa hedelmia ja vihanneksia. Kovin raskaita ruokia ei edes tee mieli ja muutaman paivan viime viikolla elinkin melkolailla pelkkia hedelmia mutustellen.
Eilen kuitenkin paistoin salaattivuoren viereen hiukkasen lohta, keitin uusia pottuja ja tein avocado-omena-tomaattisalsan. Kesaruokaa parhaimmillaan.








Tata lisaa!

Tuesday 29 May 2012

Kesa tuli!

Viime viikon vietin sairastellessa ja mikas parempi tapa parannella kuin kollotella takapihalla auringonpaisteessa! Eras paiva oli kuulemma lampomittari nayttanyt 32 astetta - helletta siis piisasi.


Minun viikkoni kului neuloessa ja lukiessa,




pyykkia pesten, (pyykin kuivumisen katselu on muuten paljon mielenkiintoisempaa kuin maalin kuivumisen vahtaaminen...)






ja leikkiessa naapurin rakkaan pikkuviikarin kanssa.



Tassa on menossa juuri keppitanssi, jota saestaa toki leikkia varta vasten savelletty ja sanoitettu laulu joka kuuluu seuraavasti:


"Stickidy, stickidy
stickidy dance,
stickidy-stickidy dance!"

Tanssikoreografian oleellisin osa on seka takapihalta loytyneiden keppien etta pepun heiluttaminen.

Nyt ovat helteet loppuneet ainakin hetkeksi, mutta toivottavasti tulevat viela takaisin niin paasen pikku-Gandalfini kanssa taas tanssahtelemaan auringonpaisteeseen.


Saturday 19 May 2012

Cup the balls

Eilen toista kavellessani astuin sisaan aivan juna-aseman vieressa olevaan alusvaateliikkeeseen, jossa en jostain syysta ole koskaan ennen kaynyt. 3 paria £5.50-mummoalushousutarjousten lisaksi liikkeesta loytyi myos kiva valikoima rintaliiveja. Otin tottuneesti hyllysta 'omaa kokoani' olevat liivit ja lompsin sovituskoppiin. Eivathan ne sopivat olleet ja myyjattarta tasta informoidessani ehdotti han selitysteni jalkeen etta kokeilisin yhta kuppikokoa suurempia rintaliiveja. Herranjestas! 


Ensimmaiset kokeilemani liivit eivat siis istuneet rintalastan paalla ja luulin taman johtuvan liian suuresta ymparysmitasta, toisin kuitenkin oli. Ymparysmitta oli ihan oikea, tajusin nimittain jokin aika sitten siirtya kokoa pienempaan, mutta kuppi aivan liian pieni.


Myyjatar toikin minulle sovituskoppiin muutamat ihan oikeasti oikean kokoiset rintaliivit ja voi sita iloa - nehan istuivat kuin nakutettu, ihan joka ikinen!


Mukaani tarttui yksi alusasusetti ja ensi viikolla taidan menna hakemaan muutamat perus t-paitaliivit itselleni. Aikoipa myyja (ilmeisesti liikkeen omistaja) tuoda minulle kotoaan parit minun kokoani olevat, hiukkasen t-paitaliiveja kivemmatkin rintsikat kokeiltavaksi (ei siis hanen vanhoja liivejaan vaan viela kauppaan tuomattomia). 


Mukaani tarttuivat kuvassa olevat, tata nykya  myos Neiti Karpasten herran uniformun tarkeana osana olevat rintaliivit.






Neiti Karpasten herra kiittaa ja kehottaa muitakin kayttamaan rintaliiviostoksissaan ammattilaisen apua.




Srrrrrrrrr.



Tuesday 15 May 2012

Tunnustan!

Arki on ollut melko arkista. Takaisin normaali-ihmisten paivarutiiniin (ja vahan sen rahankin takia...) kavin eilen tekemassa ensimmaisen tyopaivani lahemmas puoleen vuoteen. Hiukkasen oli homma viela hakusessa, mutta olipahan vain ihana nahda pitkasta aikaa kaikkia ihania tyokavereita, jotka tuosta hetkittain puuduttavastakin tyosta tekevat juhlaa.


Seuraava juhlanaihe onkin sitten Hannalta saamani tunnustus.








Bloggarina en ole viime aikoina ollut kovin hyva mutta ihmisena aika ihana, myonnan.


Suloisen kuvan ja omakehumahdollisuuden lisaksi tunnustuksen mukana tulee myos tehtava:





1. Kerro linkin kera blogissasi kuka lahjoitti tunnustuksen sinulle.  
2. Kirjoita seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi.  

3. Lahjoita tämä award 15:lle muulle blogille/bloggaajalle. 


Satunnaiset faktat ovat seuraavat:

1. Olen yli kymmenen vuoden tauon jalkeen alkanut taas neulomaan. Uskomattomiin neulonta-ansioihini kuuluivat tahan asti n. 30 sentin pituinen ainaoikein-kaulahuivi, jonka kirosanojen ja mahdollisesti kyyneltekin saattelemana tein ala-asteella. Ylaasteella taas tein sukat vauvalle - kummatkin aivan eri nakoiset ja kokoiset. Naista onnistumisista rohkaistuneena neuloin pari kuukautta sitten kettuhuivin  ja taman jalkeen, neulontahulluuden iskiessa tilasin 16 keraa lankaa... Tiedan, etta tama kuulostaa ihan uskomattomalta, mutta olen saanut villatakin selkakappaleen seka toisen hihoista valmiiksi.
Taman lisaksi olohuoneessa seisoo puolivalmis matontekoprojekti. Nyt sitten haaveilen ompelukoneen ostamisesta...  Hulluksi kai olen tullut - tai sitten vanhaksi.

2. Haluaisin kovasti New Yorkiin. Samoin houkuttaisivat Berliini ja Barcelona. Missaan naista kolmesta en ole aiemmin kaynyt. Vaikka aurinko ja rannalla loikoileminenkin on mukavaa, talla hetkella mieleni tekisi enemman kaupunkilomalle, tutkimaan pikkukauppoja, sivukujia ja fiilistelemaan.

3. Tykkaan mielettomasti naapureistani ja kaynkin kylassa heilla parikin kertaa viikossa. Viime viikolla olin hoitamassa naapurin puolitoistavuotiasta tirppaa muutaman tunnin ja sita edellisella viikolla vietin samaisen perheen viisivuotiaan kanssa illalliskutsuja. Illan menuuseen kuuluivat, vieraan pyynnosta, ranskalaiset ja kananugetit. Taman lisaksi tarjoilin kurkkutikkuja, joita kunniavieraani nautti ketsuppiin dipattuna. Mehun nautimme viinilaseista. Illalliskutsujen lisaksi grillailemme nain kesaaikaa yhdessa takapihallamme tai kayn kylassa ihan vaan juomassa teekupposen, juoruamassa ja leikkimassa tyttojen kanssa.
Ihanat naapurit, niin vanhemmat kuin lapsetkin.

4.  Jos joutuisin syomaan lopun elamani vain yhta ruokalajia, olisi se melko suurella todennakoisyydella sushi. Melbournessa asuessamme soimme tuota herkkua melko usein, mutta Glasgown sushitarjonta ei ole kovin kummoista ja hinnatkin ovat huomattavasti Australian hintoja kalliimmat. Onnekseni loysin netista sushiravintolan, joka on seka halpa, etta kuljettaa sushit kotiin asti syotavaksi! Onnen paiva!

5.  Loysin vasta jalkapohjastani syylan.

6. Haluaisin opetella soittamaan kitaraa, pianoa ja alkaa kaymaan laulutunneilla. Laulamisesta tykkaan kovasti, mutta kitaran- tai pianonsoittotaito olisi aika nappara luokanopena. Ajattelin, etta jonkin naista ottaisin projektikseni nyt valivuoden aikana. Mikas olisi paras?

7. Minulta on poistettu nelja rautahammasta oikomishammaslaakarin toimesta. Minulla on myos ollu vaikka minkamoisia hammasrautoja.



Hirvettavan vaikea naita oli keksia! Mutta tsemppia koitokseen seuraaville bloggaajille:

Lady N-blogin kirjoittajalle Niinalle, joka kirjoittaa aivan hirvittavan hyvin ja viela asiaakin;
Kissaämmä!-blogiin, jota olen seurannut vasta hetkisen verran mutta tykkaan kovasti;
Viagemille, ja ihanille koiratytoille seka viimoisena pirtsakalle Tindelle Neuvoja Ihanaan Elämään-blogiin.

Ihan 15:a en viitsinyt jakaa mutta aloittakaamme tasta!







Monday 7 May 2012

Suuria paatoksia

On aika paattaa blogihiljaisuus. Monen monta viikkoa rydin nilkkojani myoten toivottomuuden ja stressin varittamassa kagelissa. Noin viikko sitten ymmarsin etteivat voimani riita seka opiskeluista etta masennuksesta selviamiseen. Vietin toissa viikonlopun yksin kotona pyoritellen seuraavan vuoden taysin muuttavaa ideaa paassani ja kuullessani Geoffin kannustavat sanat tein suuren paatoksen. Pidan valivuoden. Lahetin kurssini johtajalle sahkopostia ja treffit sovittiin jo seuraavalle paivalle. 


Jannitin tapaamista kovasti, mutta onneksi kurssin johtaja oli myos hyvin kannustava ja tuki paatostani. Mainitsipa jopa etta olen vain varjo entisesta, iloisesta itsestani ja tottahan se on. 
Paatos valivuoden pitamisesta tehtiin ja palaan koulun penkille ensi maaliskuussa suorittamaan kaksi nyt suorittamatta jaanytta kurssia. Yhden palauttamatta jaaneen esseen palautan myos ensi kevaana. 


Harjoittelun, joka minulla jai sairasloman vuoksi kesken, suoritan elokuussa 2013 ja koska harjoittelun paattymiselle oli hyva syy, lasketaan seuraava kerta ensimmaisekseni. Muutoin, jos en paasisi seuraavaa harjoittelua lapi, joutuisin odottamaan vuoden ennen kuin saan seuraavan kerran menna harjoitteluun ja jatkaa kolmannelle vuodelle.


Paatos oli suuri, mutta yliopistolta kotia kohti kavellessani tiesin tehneeni oikean ratkaisun. Tuntuu, kuin suuri taakka olisi nostettu harteilta. Nyt minulla on aikaa keskittya itseeni ja paranemiseen ja sen aionkin ottaa paaprojektikseni talle ja seuraavallekin vuodelle. Valmistumiseni toki siirtyy vuoteen 2015, joka harmittaa, silla mielellani olisin jo ennen 27. ikavuottani valmistunut.


No, onhan minulla koko loppu elamani aikaa olla toissa. Tarkeinta on nyt saada itseni kuntoon ja oppia hallitsemaan masennustani, jotta voin sitten toivottavasti lopun elamaani elaa onnellisena enka enaa upota nilkkoja myoteen masennuskakkaan.


Ymparillani on onneksi paljon ihania ihmisia, jotka kaikki ovat paatoksestani kuullessaan antaneet sille tukensa. Kiitos heille ja kiitos teille kaikille ihanille lukijoille tuestanne myos.





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...