Sunday 22 May 2011

Riitta Vaisasen jalanjaljissa - kymppitonni!





Huomasinpa tuossa, etta Aina Ilonassa on vierailtu jo 10 000 kertaa! 

Tata rajapyykkia juhlistaakseni tein Paintilla tallaisen komean kuvan. Taman myota loppuvat varmasti viimeisetkin arvelut siita, miksen ole tassa yli vuoden kestaneen bloggailu-urani aikana saanut tehtya banneria blogilleni... :D

Jos joku ihana, ja hiukan taitavampi lukija kuvankasittelytaidonnaytteeni innostamana minulle bannerin vaantaa, lupaan olla pahastumatta. 

Vaikka nyt banneria ei saataisikaan, haluan kiittaa joka ikista noiden kymmenen tuhannen klikkauksen takana ollutta lukijaa. Kiva kun kaytte lukemassa. <3

Friday 20 May 2011

Miss Aina Ilona - ready for the holidays!

Harjoittelu koulussa on talta vuodelta ohi. Keskiviikkona vietin viimeisen paivan ekaluokkalaisteni kanssa ja pakko sanoa etta loppupaivasta sain jo pidatella itkua. Halauksia sain pikkuneideilta ja -herroilta kymmenittain ja lupasinkin tulla vierailemaan syksylla, kun kyseiset ipanat ovat jo isoja tokaluokkalaisia! 


Veimme kiitokseksi koululle kasan suklaata seka opettajanhuoneeseen etta luokanopettajallemme seka lapsille tikkarit. Taysin yllatyksena saimme myos lahjan oppilailta: kortin, johon kaikki lapset olivat kirjoittaneet nimensa seka pikkupullon shampanjaa. Pitihan sita koulun jalkeen sitten vahan poseerata...






Paalleni viimeiseksi harjoittelupaivakseni valitsin uuden Zaran opehaameni, jonka noukin kirpparilta matkaani £1.5 hintaan. Jalassa myos 'opekengat', jotka ostin kayttamattomina kirpparilta £5:lla. Nuo kengat saattavat tosin paasta kayttoon ihan kouluhommien ulkopuolellakin, kunhan keksin mihin ne yhdistaa. Any ideas?


Ikava on ollut ekaluokkalaisiani jo nyt, enka malta odottaa niita joka kevaisia itkuja viiden vuoden paasta (seeing that I actually get a job...), kun oma luokkani siirtyy kesan jalkeen uudelle opettajan opetettavaksi. Kylla nama esseet ja stressi-itkut vaan ovat kaiken sen arvoisia - on ne ipanat vaan sitten ihania!



Procrastination - the joy of student life

Ensimmainen essee valmis, toista aloittelemassa. Stressia pukkaa ja sormiin alkaa jo kehittymaan hyvat kovettumat kaikesta tasta napyttelysta (suurimmaksi osaksi Facebookin chatissa...) Seurasipa Facebookissa venkoilusta jotain hyvaakin, silla opiskelukaverini Miia 
(jolla ilmeisesti esseenkirjoitusmotivaatio on ihan yhta huipussaan kuin minullakin :D)
postasi sinne taman videon:





Kuulostaa muuten aikalailla samalta kuin meikalaisen englannin kielisten biisien laulaminen. "No kylla se ihan kuulostaa niinku se laulas nain!" Nimim. Red Hot Chili Pepperssien Can't stop:
Can't stop addicted to the shin dig = Can't stop addicted to the chimney...

Enkohan taman ukulelepojan viisun ilahduttamana ala vaantamaan sita toista esseeta. Nakemisiin!

Sunday 15 May 2011

Ei taas!

Johan tassa kaksi kuukautta ehtikin kulua ilman minkaanlaista flunssaa tai muuta vaivaa mutta kappas, olen taas kipeana. Perjantaina alkoi jo nokka vuotamaan ja viikonlopun mittaan on kehittynyt viela yskakin siihen paalle. Nama kaksi oiretta itsessaan viela eivat kovin hirveita ole, mutta tama olo! Hyi etta!



Otinkin tuossa mallikkaasti neljan tunnin paikkarit siina toivossa etta olo olisi herattyani jokseenkin parempi seka taman flunssan etta 'Eika! Enhan maa NYT voi olla kipeana'-masennuksen suhteen. Eipa auttanut juuri kumpaankaan. Ehka mieli on hiukkasen parempi mutta ensi viikko stressaa silti. Harjottelua on jaljella enaa vain keskiviikkoon joten sairastuminen juuri nyt stressaa ihan hirvittavasti. Lisaksi kaksi esseeta pitaa palauttaa viikon paasta eika niissakaan ole viela paasty alkua pidemmalle, toisessa ei viela edes siihen pisteeseen.

Taidanpa nyt kompia peiton alle ja napsauttaa telkkarin paalle ja yrittaa unohtaa nama hommat nyt hetkeksi. Eihan sita tieda vaikka stressista voi paa rajahtaa!

Friday 13 May 2011

"I bit Cameron by accident"

Otsikon sanat kuulin tanaan valtoimenaan vollottavan kuusivuotiaan suusta, joka oli juuri saanut huutosaarnan rehtorilta purtuaan 'vahingossa' toista poikaa. Eraana paivana samainen poika oli varittanyt kotoa tuomallaan tussilla koulun leluja. 
Toisen pikkuherran suusta kuulin alkuviikosta kauniit sanat "You're a wee jobbie" (wee tarkoittaa siis nailla huudeilla pienta ja jobbie paskaa). Yllattavan hankala yrittaa pidattaa naurua ja samalla nayttaa vihaiselta. Kokeilkaa jos ette usko.


 Kuva: weheartit

Viikkoon on mahtunut paljon mukaviakin hetkia - itseasiassa enimmakseen niita ja kiiretta onkin pitanyt. Koulusta kotiin saapuessa tuntuu kylla silta etta on kaikkensa antanut mutta hirvean kasan myos saanut. Ihanaa hommaahan se tuo on, mutta tanaan jo salaa mietin minkalaistahan olisi olla jollain ylemmalla luokalla. Osaakohan ne siella jo kayttaytya, eika kerata lattialta glitteria taskuun tai keskustella keskenaan samalla kun opettaja koittaa kovasti takoa uutta tietoa paahan? Totta puhuakseni harjoitteluluokkani opettajan lasnaollessa ei tallaista tapahdu mutta oi kylla vain kun Miss Elli ottaa pikkuryhman opetukseen... Tallaiset hetket kylla saavat sapen kiehumaan ja olenkin muutaman itsesaalin tayteisen 'oon paska opettaja'-hetken kokenut, kunnes  ymmarsin ettei minulla ole naiden lasten silmissa ehka ihan samanlaista roolia kuin heidan omalla opettajallaan. Sitten hoksasin etta ehka huonosta kaytoksesta huomauttelun sijaan yrittaisin kehua hyvaa kaytosta ja simsalabim! - toimi jopa pikkuryhmani pahimpaan hairikkoon. Tiesin kylla aiemminkin etta tallaisesta suunnanvaihdoksesta olisi hyotya mutta kovin helposti se paasee unohtumaan kun ollaan tuntisuunnitelmasta 20 minuuttia jaljessa, yksi lapsi potkii toista ja kolmas keraa sita hemmetin glitteria taskuun kun yritamme yhdessa kirjoittaa tarinaa...

Iltapaivalla kotiin raahustaessani olen ollut kylla tosi vasynyt enka ole paljoa muuta jaksanut tehda kuin istua sohvalla teekuppi kadessa ja stressata kaikesta mita pitaisi sillakin hetkella olla tekemassa. Viimeisten esseiden palautukseen on kaksi viikkoa aikaa ja tanaan, toisen esseen aiheen selvennyttya, aloinkin vaantamaan kouluhommia - ihka uuden ruokapoydan aaressa!



Ihan virallisesti ihkauudesta poydasta ei ole kyse, silla kyseisen yksilon kannoimme eilen illalla kotiin tuosta laheisen autotien varresta. Oli siella odottelemassa roska-autoa saapuvaksi, mutta hahaa - kerkesimme ensin! Kyseessa on siis tuollainen, oletettavasti 60-luvulta peraisin oleva vesseli, jonka pienella vaantelylla saa suorakaiteesta pyoreaksi. Ihan mahtikunnossa tama poyta ei ole, mutta paljon mukavamman nakoinen silti kuin asunnossa meita odotellut, noin kolmellatoista maalikerroksella paallystetty edeltajansa. Se saa nyt lahta takapihalle se odottelemaan aurinkoisia ilmoja (tai sita roska-autoa...)

Ehkapa kokeilen sipaista poydan pintaan vaikkapa hiukkasen kalusteoljya (jep, ihan itse keksin tuon sanan mutta tiedatte kylla mita tarkoitan) vai olisiko fiksummilla lukijoillani parempia ehdotuksia?


Ihan ilmatteeksi poytaa emme tosin saaneet silla matkalla sita noutamaan astuin ihan julmetun kokoiseen koiranpaskaan jonka joku aalio koiranomistaja oli katevasti jattanyt ihan keskelle jalkakaytavaa. Ennenkin kyseinen tapaturma on ollut lahella, ja yleensa maisemien ihailun sijaan meilla pain saakin vaistella koirankakkoja. Rikkaammilla alueilla ei tata urheilua tarvi harrastaa mutta toihin mennessa joen etelapuolelle, glamouriseen Govanin kaupunginosaan, muistuttaa kavely jo enemmankin pujottelua. Arsyttaa kylla nama hemmetin ihmiset jotka eivat tajua  kerata lapsia syovien pittbullterriereidensa halvasta koiran ruoasta prosessoituja  kuolemalta haisevia paskoja  edes silloin kun rakas 
Terror/Grief/Monster/Horror vaantaa sellaisen ihan keskelle jalkakaytavaa.

Eikohan tama riita talta eraa. Huomasin nimittain juuri etta tama postauksen voisi hyvinkin summata kahteen sanaan: lapset ja paska... Hyva opettaja minusta viela tulee! :D (no okei, olihan tuolla viela tuo poytakin mutta eihan se mitenkaan sovi tuohon jengiin.)









Blogger, prkl!

Ilmeisesti muillakin bloggareilla on tama meikalaisenkin kayttama sivusto vahan takkuillut viime paivina. Olipahan vaan kuulkaa vaikeaa kun en aamukahvin kanssa paassyt lukemaan lemppariblogeja! 

Sitakin vaikeampaa on nyt yrittaa keksia mihin Blogger on keksinyt  laittaa eilen kirjoittamani postauksen, taalla blogissa sita en nimittain nae. Aiti sanoi kylla lukeneensa tuon lapsista ja kakasta kertovan kirjoitukseni, mutta itse omaan blogiin kurkistaessani kurkkii sielta takaisin Lenny Kravitzin naama eika suinkaan se uusin postaus.

Toivottavasti saavat ongelmat korjattua ettei tarvi hermostua!





Taman kuvan bongasin muuten viime kesana paikallisesta ilmaisjakelulehdesta, Metrosta, ja pakkohan noin loistava kuva oli kayda netista pelastamassa tietokoneen kovalevylle turvaan. Kannattiko alkaa ryttyilee, hah?! :D 'Auuuuu!'

Saturday 7 May 2011

Lissaa kommeita miehia

Minulla kun ei ole miesten kuvilla vuorattuja makuuhuoneen seinia enka muutenkaan kuolaa nayttelijoiden saatikka muusikoiden peraan, piti tuota edellista listaa varten oikein kovasti miettia etta ketas sinne laittaisi. Eilisen jalkeen mieleen on juolahtanut jo vaikka kuinka monta muutakin miekkosta, jotka ansaitsevat paikkansa talla listalla.

Tassapa he:

Lenny Kravitz - toimii seka nuorempana etta vanhempana versiona. Ehdottomasti.







Gerald Butler - Kuva puhukoot puolestaan.



 


Bruce Springsteen - mahtava muusikko ja komeakin viela!






Hugh Jackman - Vaikka Wolverine kova jatka onkin, on Hugh ehka kuitenkin komeampi ilman niita mahtipontisia pulsareita.



Mike Patton - eipa tasa muuta!







Eikohan nama miekkospostaukset  ollu tassa. Joo, olkaatte hyva vaan! :D

Friday 6 May 2011

Kommeita miehia

Mikapa olisi parempi tapa nollata paa pitkan ja hetkittain stressin tayteisenkin viikon jalkeen kuin katsella komeita miehia. Omani on viela toissa joten jouduin turvautumaan Googlen apuun.

Jostain blogista bongasin kyseisen haasteen, jossa pyydettiin listaamaan niita niin kutsuttuja hottiksia. Haastettahan minulle ei heitetty tata tekemaan, mutta ei silla valia, laitan silti! :D

Ja tasta se alkaa: Hottismiehet!

Jeffrey Dean Morgan - o-o-ouuuuu! Ehdoton ykkonen. P.S. I Love You -leffan katsottuani olin myyty ja ensimmaista kertaa yli kymmeneen vuoteen vahan salaa fanittamassa julkisuudenhenkiloa. Talla miehella on juuri ne sankykamarisilmat joista aiti varotteli. Puhumattakaan nyt noista hymykuopista... Alakaahan tuo seta kylla olla jo sen ikanen etta mennee vahan syntiseksi tama homma mutta minkas teet!








Brad Pitt - tama herra ei nuorempana versiona iskenyt mutta nyt vanhemmuuttaan, kun ei enaa ole niin siloposkinen, on vain komistunut komistumistaan.






Colin Farrell - taman miekkosen maininnan yhteydessa voisi taas paastella noita susiaania (joita siis koitin kovasti yrittaa imitoida tekstin muodossa tuossa aikaisemmin). Piti laittaa oikein kaksi kuvaa kun en millaan osannut paattaa kummassa se nyt olisi sitten komeampi...











Robert Downey Jr. - taman herran naama ei ole aina miellyttanyt mutta on lapikaynyt nk. 'Brad Pittit' eli komistunut vanhetessaan. Ei silti ylla ihan samalle tasolle kuin nuo aikaisemmin mainitut kaverit mutta menkoon nyt! 



Miesmaku on kylla muuttunut vuosien saatossa. Ennen silmaa miellytti enemman laihat ja sievat pojat, tata nykya miehessa saa olla jo vahan miehen nakoa ja mielellaan myos jonkin asteinen karvapeite. Tasta huolimatta silmaani miellyttaa siltikin viela seuraava herra, Orlando Bloom, tosin parralla - ehdottomasti (eika tuo pitka tukkakaan haittaa yhtaan!)




Haastetta en nyt ala kenellekaan heittelemaan mutta tehkaahan omissa blogeissanne jos haluatte tai heittakaa vaikka tuonne kommentiboksiin mielipiteita absoluuttisen taydelllisesta miesmaustani ja omista lemppareistanne!

Tuesday 3 May 2011

Aivot narikkaan

Kuva taalta.

Tanaan kavi selvaksi ettei vajaan kuuden tunnin younilla kovin pitkalle potkita. Eilen illalla nukkumaanmeno lykkaantyi aivan liiaksi ja sen seurauksena paiva oli kovin haukotusten tayteinen. Matkalla koulusta kotiin oli tarkoituksenani jaada junasta pois Jordanhillin asemalla ja kayda hakemassa pari kirjaa yliopiston kirjastosta esseeta varten. No arvatkaas, eihan tuo juna edes pysahdy siella! Vasta melkein omalle asemalleni paastyani taman hoksasin ja raahustin sitten parin kirpparin kautta kotiin - ihan hirvittavan vasyneena. Kotiin paastessa istahdin hetkeksi sohvalle ja kahvikupposesta ja parista voileivasta energisoituneena (oikeasti olin kylla vielakin ihan yhta vasynyt) heitin lenkkarit jalkaan ja lahdin lompsimaan reppu selassa kohti yliopiston kirjastoa. 

Kaksikymmenta minuuttia myohemmin saavuin perille ja aloin tarmoa puhkuen etsia lukemisen opettamiseen liittyvia kirjoja. Tata projektia kesti puolisen tuntia kunnes tajusin etta esseeni aiheena onkin kirjoittamisen eika lukemisen oppiminen. Terve! Eiko sama homma uusiksi, pari oikeaa aihetta kasittelevaa kirjaa reppuun ja kohti kotia.

Jo pelkan kirjastoreissun onnistuessa noin mallikkaasti paatin itse esseen suunnittelemisen jattaa huomiseen. Kuka tietaa minkamoista tekstia sielta olisi tana iltana syntynyt! Enkohan kohta kommi kohti sankya ja koita josko aivot olisivat huomenna taas tyokunnossa!

Monday 2 May 2011

Grilliruoasta voimaa viimeiseen rutistukseen

Torstai-iltapaivana vietimme iloiset viitisen tuntia takapihalla puutarhuroiden. Nurmikkoon taikka muuhunkaan kasvustoon ei ole koskettu lahemmas kahteen vuoteen joten hommaa riitti mukavasti. Kaadoimme yhden kuolleen puun karahkan takapihalta ja leikkasimme valloilleen paasseen puskan.



Valitettavasti en ottanut kuvia ennen projektin aloittamista (saatikka jalkeenpainkaan), mutta parin viikon takaisen postauksen keppitaistelukuvista nakee vahan minkamoisesta viidakosta oli kyse. Taytimme samalla taloyhtion roskiksista lahes jokaisen kaikenmoisella puutarhajatteella. Onneksi roskissedat tulivat tanaan tyhjentamaan roskikset ettei tule naapurista toruja. Loysimme mm. kauan kadoksissa olleet betonilaatat, jotka kaivettiin esiin rehevan sammalpeitteen alta.


Molemmat kuvat taalta.

Nyt kelpaa viettaa aikaa takapihalla ja tanaan uudistunutta pihaa juhlistaaksemme pidimmekin kesan grillikauden avajaiset. Naapurit toivat grillin ja lihat, mina tein vihannes-hallouminyytteja, fetasalaattia, coleslawta ja jalkkariksi viela suklaalla taytettyja, grillattuja banaaneja. Olipahan kuulkaas hyvaa. Naapurin 7 kuukautta vanha mukelo mutusteli leipaa muiden nautiskellessa hiukkasen monipuolisempaa evasta. Nelivuotias siskonsa sen sijaan mutusteli ennakkoluulottomasti kaikkea. No, kaikkea paitsi vihannesnyytteja, coleslawta ja salaattia...Taidamma ottaa uusiksikin viela nama grillipippalot tana kesana, toivottavasti vahan vahemman tuulisena paivana.

Laskeskelin tuossa etta tata lukuvuotta on jaljella enaa muutamia viikkoja ja viiden viikon paasta olemmakin Geoffin kanssa jo Lontoossa, puolimatkassa Suomeen! Nopeasti on mennyt ensimmainen vuosi mutta viela hommaa riittaa. Kaksi esseeta viela kirjoitettavana, joista toinen jo tyon alla - no, tavallaan! :D Pieni suunnitelma on valmiina ja oikoreitteja mietitty valmiiksi... krhm. Torstaina suuntaan yliopiston kirjastoon kirjoittelemaan esseeta harjoittelukouluni toimiessa aanestyspaikkana. 

Eikohan nama hommat tasta, kohta nimittain grillaillaan Suomessa! <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...