The taste of guilt

Viime viikolla kaytiin tassa taloudessa temperamenttien taistoa niin etta kipinat vaan sinkoilivat. Uusintaottelussa saattoi yksi juomalasikin rikkoutua - meitsi on kato niin rokkenrol!  En kuitenkaan tarpeeksi rokkikukko etta oisin telkkarin heittanyt ikkunasta joten tyydyin sitten yhteen juomalasiin ja voi pojat etta se tuntuikin mahtavalta! Saipahan ainakin huuto puheenvuoron...

No, saahan ne rakkaudessa valilla kipinatkin (ja lasit, ei yhta usein toki) lennella ja onpahan kotona ilma nyt niin puhdasta etta tuntuu kuin olisi saapunut korkean paikan leirille!
Ei kuulkaa ketuta enaa yhtaan!

Muutakin hyvaa taistoista seurasi kuin huoneilman puhdistuminen, silla "kevytta" sanaharkkaa seuranneena paivana mina syyllisyydentuskissani porhalsin vauhdilla juna-asemalta kotiin ruokakaupan kautta. Pikainen siivous kotona ja sen jalkeen hellan aareen. "Katoppa nyt, ihan hyva tyttokaveri maa oon vaikka jouvutki nyt juomaan limsat kahvikupista!" (ei vaiten, on meilla usiampi noita laseja!)

Ruokakaupassa iski inspiraatio loydettyani uudesta halpisruokakaupasta purkin punaista pestoa punnalla. Muistin pakastimen uumenissa odottelevat lohifileet ja paassa syntyi seuraavanlainen resepti:

Omantunnon kolkutuksen pasta

oliivioljya
2-3 kyntta valkosipulia (if you ask me, enempi parempi!)
0.5-1 tl kuivattuja chilihiutaleita
n. 3dl kermaa
n, 1/2 rkl tomaattipyretta
pikkuturaus ketsuppia (vahemman kuin tomaattipyretta)
2 rkl punaista pestoa (tassa puhutaan nyt kukkurallisista lusikallisista)
n. 300 g lohta pilkottuna, ilman nahkaa toki
100g rucolaa (itse kaytin rucola-pinaatti-vesikrassimiksia)
suolaa ja pippuria
spaghettia tai muuta pastaa (joko kahden tai kolmen ihmisen nalan poistamaan)


1. Kuumenna oljy pannussa ja tiristele siina hetki (minuutti-kaksi?) pieneksi pilkottua valkosipulia ja chilihiutaleita. Tarkoituksena ei siis ole ruskistaa kumpaistakaan vaan puristella parhaimmat maut irti kyseisista aineksista.
2. Lisaa pannuun kerma, pesto, tomaattipyre ja ketsuppi. Kiehauta seos ja anna sen jalkeen pulputella keskilammolla niin kauan etta kastike on sopivan paksua. Laita pastat tassa vaiheessa kiehumaan.
3. Kun kerma on redusoitunut (ihan varmasti joku kayttaa tammosta sanaa!) noin kymmenisen minuuttia eli paksuuntunut mukavasti, lisaa joukkoon pieneksi pilkottu lohi. Anna kypsya muutama minuutti ja lisaa joukkoon hiukan normaalikokoansa pienemmaksi pilkottu rucola (tai mita vihreaa sitten paatatkin kayttaa). Kun rucola on hiukan pehmentynyt, lisaa joukkoon suola ja pippuri, Lohenpalojen ei montaa minuuttia tarvi kastikkeessa uiskennella ennen rucolan lisaamista.
4. Maistele etta suolaa on tarpeeksi ja sekoita kastike pastan joukkoon.



Ja onhan tama ihan kasittamattoman hyvaa. Kylla meilla monesti saa parempaa ruokaa kuin monessa ravintolassa - vaikka ite sanonki!


Samaa ruokaa tehtiin heti toistamiseen seuraavanakin paivana vaikkei omatunto enaa kolkutellutkaan. Hamstrasin Sainsbury's:in tarjouksesta heti talla viikolla kaksi pussia noita lohifileita pakkaseen (yhteensa siis 12 filetta) etta voimma tehda jatkossakin. Eika tarvi edes valttamatta tapella ensin!

Arvontavinkkauksia

Ihanan RuusuLiisan blogissa arvotaan! Kyseessa on ihan mahtava arvonta, nimittain voittaja saa 50 euron lahjakortin Lasten Metsola-nettikauppaan.

Kaupasta loytyy meille vekarattomillekin paljon kaikenlaista ihanaa, nimittain kyseisesta putiikista loytyy myos aikuisten vaatteita Ja jos nyt onni potkisi ja oikein innostuisin niin voisihan sita muutaman Myyra-pehmolelunkin ostaa noin niinkun varastoon jalkikasvustoa odottelemaan...  (Isa rakas, luehan tarkkaan: VARASTOON...)

Klikatkaatte siis itsenne arvontaan TASTA ja kaykaa muutenkin kurkistamassa mahtavaan Ainon Majaan!

Ikaantyneen muistelot

Niin sita hurahti seka synttarit etta hiukan toista viikkoa viime postauksesta vallan silmanrapayksessa! Seka viime viikolla alkanut neljaviikkoinen harjoittelu etta ihanan aurinkoinen ilma ovat molemmat olleet osaltaan syyllisia blogihiljaisuuteen. Koulun jalkeen paivaa on nimittain tullut paisteteltua takapihalla viltin paalla kollotellen. 

Viime viikonloppuna ihanasta auringonpaisteesta hullantuuneena aloitin jopa "Etupiha rikkaruohottomaksi"-projektini, jonka parissa vietinkin sitten kolme tuntia ja jostain syysta, Emma Salokoski Ensemblen korvissa soidessa, ei edes ketuttanyt yhtaan - lieko aurinko sekoittanut paan! 

Viikonloppuna kavin myos lenkilla (!), jonka lopuksi piipahdin kotoamme noin kilometrin paasta loytyvalla siirtolapuutarhalla. Epasuomalaiseen tapaan kavin jopa juttelemassa eraan puutarhurisnaisen kanssa, joka esitteli minulle seka omaansa etta muiden onnekkaiden multasormien kasvimaita. Puutarhalta lahtiessa valtasikin minut valtava onnen tunne, tiedattekos sellainen "Taalla mina oisin sitten onnellinen!"-fiilis, hoystettyna levealla hymylla. Puutarhurisnaisen minulle kertoessa, etta han oli oman palstansa saadakseen ollut odotuslistalla 8 vuotta, ymmarsin etten taida omaa palstaani ihan viela tana kesana saada. Ehkapa hyvalla onnella sitten meikalaiselle 30-vuotislahjaksi...

 Kuva taalta.

30-vuotissynttareista kulkeekin nappara aasinsilta 12. paiva vietettyihin syntymapaivajuhliini. Tai no, ensimmainen osa synttareista vietettiin sillon ja toista, varsinaista lahjaani, Jamiroquain keikkaa sain odottaa 20. paivaan saakka. Hyvaa onneksi kannattaa odottaa!

Synttaripaivaksi varasimme siis poydan korealaisesta ravintolasta. Geoff otti samaiselle paivalle vastaan tyotarjouksen avustajan hommista eraassa telkkarimainoksessa. Tyopaivan oli tarkoitus alkaa kello 6.30 ja paattya 18.00 ja poydan varasimme seitsemaksi, jotta herra kerkeaisi mukavasti ravintolaan. Itse ravintolaan lompsiessani huomasin Geoffilta saapuneen tekstiviestin, jossa han ilmoitti etta tulee olemaan hiukkasen myohassa silla kuvausryhma jahkaa viela jotain. Eipa siina hataa, ajattelin etta kohtahan han sielta saapuu.

Voi kuinka vaarassa olikaan... Kohta sain nimittain viestin, joka kertoi Geoffin yrittavan paasta pois kuvauksista mahdollisimman pian ja selvittavan kuinka paljon kauemmin joudun viela yksin ravintolassa istuskelemaan. Koska mukanani ei ollut lukemista, ja puhelimenikin on vallan vanhanikainen eika mahdollista esim. netissa surffausta, istuskelin ravintolassa ikkunasta ulos tuijotellen ja juoden koko pannullisen vihreaa teeta. Yksin. Naytin varmasti maailman onnettomimmalta luuserilta. Tulla nyt keskenansa ravintolaan!

Tuntia myohemmin, kylla luitte oikein: TUNTIA MYOHEMMIN. Kurvasi taksi ravintolan eteeen ja ulos astui kovasti pahoitteleva Geoff, jota eras AD oli kehoittanut livahtamaan ulos palo-ovesta. Muut raukat olivat viela jaaneet kuvauspaikalle.

Nalka oli tassa vaiheessa jo aika kova, joten ihanista ruoista en kerennyt ennen syomisen aloittamista napsaisemaan yhtaan kuvaa. Tassapa muutama kuva joka tapauksessa joka hiukan syodyista annoksista.

Tassa viismausteella maustetussa liemessa kypsennettya porsaan nivelta erilaisin chilisoosein, tuoreen chilin ja valkosipulin kanssa tarjoiltuna. Voi herkku!

Kim Chi:ta ja porsaanlihaa tofua seuranansa. Samat sanat tastakin. Jar-jet-to-man hyvaa!

 

Naytamme kummatkin vahan onnettomilta mutta oikeasti meilla oli ihan hervottoman hauskaa koko ilta. Nama kuvat otettu selvastikin ennen kuin verensokeri lahti taas nousuun...

20. paiva kavimma sitten jammailemassa Jamiroquain keikalla. Mina ehka keskimaaraista enemman!

 

Toiveikkaista ajatuksistani huolimatta Jay Kayn paassa ei nahty keikan aikana kuin yksi ainut hattu, mutta sen minka hatuissa menetimma, voitimma ehdottomasti musiikkipuolella. Tulihan siina tanssatessa hiki! 

Ei huonot synttarit ollenkaan!

Fiiliksissa!

Nelja paivaa harjottelua takana. Viikko on ollut kiireinen mutta aivan ihana. Kylla se on meikalaisen homma tuo opeilu!

Paasiaislomafiilikseen minut vie ihana Munamiehen Pomppufiilis-biisi!

Arvontavinkki

Sisustuskarpanen-blogissa on arvonta. Sinne siis!

Samaisesta blogista loytyy muuten paljon muitakin ihania juttuja!

Ahertajan aamiainen

Kreikkalaista jogurttia, vehnalesetta, maca-jauhetta, EDIT: kanelia, luumua, mansikkaa ja kurpitsansiemenia. Jos ei taman avulla synny 1200 sanaa talle paivaa niin ei sitten millaan!

Koyha haaveilee

Viime kuun eBay-shoppailuriehan seurauksena olen nyt kieltanyt itseltani kyseiselle nettisivulle menon seuraavaksi vahaksi aikaa. Opintotuki nimittain lakkaa kesaksi, ja meillahan tuota lomaa riittaa lahes nelja kuukautta, joten rahaa ei taida kesan vuokrienmaksun jalkeen paljon tilille jaada. Paljon mukavampi on makaronia kuitenki syoda loppukesasta kivassa mekossa kuin vanhoissa rytkyissa, eikos? Oli selvasti kauaskatsoista ajattelua tuhlata viikossa vaatteisiin lahes kahden paivan palkka.

Etsyssa sen sijaan kavin vastikaan haaveilemassa. Huom. en shoppaamassa vaan haaveilemassa!  Pari vuotta sitten loysinkin itselleni ihanat viiksenmuotoiset, puusta kasityona tehdyt suola- ja pippurisirottimet joululahjaksi. Luulin niista tanne jo postanneeni, mutta ilmeisesti nain ei ole kuitenkaan kaynyt. Etsystakaan noita ei nakojaan enaa ole myynnissa, joten taytynee napsaista kuva niista joku kerta.

Viiksien lisaksi muut rakkauteni, Ewokit ja puutarhatontut paasevat myos monesti hakusanoiksi. Jalkimmaisella loysinkin vastikaan taman, ehka maailman omituisimman vaasin/istutustorpon/kukkahommelin. Sanasto taas hallussa. :D

Eiko ole vallan mahtava! Ehka olisi parempi jos, ennen kuin menen $35 panostamaan tuohon puutarhatontun ja linnun hempean variseen risteytykseen, yritan opetella pitamaan huonekasvit hengissa... (ja maksan ne vuokrat!)

Happy birthday to me!

Eilen illalla, no, tarkemminkin yolla, sankyyn kompiessani odotti minua makkarin lampussa seuraavanlainen yllari.

Minulla on nimittain tanaan synttarit! Koska Geoff joutui aamulla nousemaan jo puoli kuudelta telkkarimainoksen kuvauksiin, paatti reipas ekstraaja muistaa minua jo heti paivan vaihtumisen jalkeen ihanalla synttarikortilla.

Tanaan taytan siis 23 vuotta. Aika kamanen syntymapaiva, jos minulta kysytaan mutta mina en tykkaakkaan parittomista numeroista. Kysykaa, jos 24. syntymapaivana tuntuu jotenkin paremmalta. Ei varmasti tunnu... :D

Illalla suuntaamme syomaan korealaiseen ravintolaan ja siita oletettavasti peri-tiistaiseen tapaamme katsomaan stand-uppia, eli mitaan kovin erikoista ei ole jarkatty. 20. paiva sitten onkin vuorossa virallinen synttarilahjani, Jamiroquain keikka, jota odotankin jo innolla.


 

 

Veckoslut

Viikonloppu kului nopsasti, kuten noilla ilkimyksilla on tapana. Lamminta oli 20 astetta ja kesafiilista mahdotonta valttaa.

Lauantaina olin hoitamassa lapsia muutaman tunnin. Koska ilma oli mita mahtavin, suuntasimme Botanic Gardens:iin. Kiipeilimme puissa, keinuimme ja soimme pehmista. Mita parhain paiva siis! Lisayllatyksena olivat lapset ostaneet minulle (aitinsa avustuksella) synttarilahjan - ihanan Pilgrimin rannekorun, josta taisikin heti tulla uusi lemppari! Lisaksi sain ihanan apinakortin, johon kaksikon nuorimmainen, nelivuotias, oli taiteillut kokoelman taiteilijan selitysta vaativia kuvia.

Kotiin palattuani odotti minua takapihalla kaksi auringonpalvojaa. Nappasin viinilasillisen pieniin katosiini ja siirryin minakin nauttimaan auringosta. Illan pimetessa muuttui tunnelma hurjemmaksi ja oli aika aloittaa taistelu!

Siita, miten tahan paadyttiin, en ole taysin varma, mutta hervottoman hauskaa se oli joka tapauksessa ja molemmilla taistelijoilla ainoat kipeat lihakset loytyivat taistelun jalkeen poskista ylenpalttisen nauramisen seurauksena. 


Kun hurja keppitaistelu oli ohi, oli aika heittaytya taas ihmisen nakoiseksi ja suunnata katsomaan stand-uppia. Kotoa poistuin, viiden minuutin pikakaunistautumisen jalkeen, taman nakoisena. (aurinkolasit toimivat tosin vain kuvausrekvisiittana!)

Huomatkaa kasien sulokas, taysin luonnoton asento. Eivatko kakki muutkin istu juuri tuohon tapaan?


Stand-up-keikalta suuntasimme eraan tutun kotibileisiin, josta palasimme kotiin joskus aamun aikaisina tunteina, jonka seurauksena sunnuntai kuluikin peiton alla sohvalla, vihreaa teeta horppien.


Mukava viikonloppu siis kaikkinensa vaikkakin, arvattavasti, kouluhommia ei tullut tehtya ollenkaan. Tanaan tuohon asiaan tulee kuitenkin muutos, nimittain eras opiskelukaverini tulee minua hetken paasta hakemaan ja suuntaamme sitten yhdessa yliopistolle - han tekemaan tuntisuunnitelmia harjoittelua varten ja mina kirjoittamaan esseetani. Toivottavasti saisin tuon kauhistusesseen pian valmiiksi ja voisin loppuviikosta siirtya jo suunnittelemaan opemaisempia juttuja.

Synttarilahjoja ja lapsiobservaatiota allekirjoittaneesta

Tanaan herasin loman aikaista nukkumarytmiani uhmaten jo kymmenelta. Pian heraamisen jalkeen oveen kolkuttelivatkin jo Jehovan Todistajat ja pian taman jalkeen toivotumpi vierailija, herra postinjakaja. Kusti toi mukanaan paketin, jonka sisalta paljastui seuraavaa:

Ei, paketissa ei ollut huonosti otettua ja rajattua kuvaa, vaan kuvassa esiintyvat lahjat, keneltapas muultakaan kuin rakkaalta aidiltani! <3

Paketti sisalsi kaksi kanaa (lieko viittaavat paasiaiseen vai luonteeseeni?), Marimekon kevaisia servetteja, levyllisen Fazerin sinista (aijaiajiai!), Tupperwaren kuorimaveitsen , jonka kanssasisareen tutustuin joulunaikaan Suomessa ja lantun kuorintaa saestaineiden huokausten ohjaamana ymmarsi aitini ostaa minullekin samanmoisen ihmevekottimen. Naiden lisaksi paketissa oli mukana synttarikortti, joka paatyi aitini miesystavan terveisiin,  "jalleennakemisen toivossa"... taidanpa ottaa omaankin fraasivarastooni taman kohtalokkaan mutta realistisen hyvastelytavan. :D


Lahjakasan alimmaisena piileskelee paivahoitopiskelijan minusta kirjoittama lapsihavannointitehtava vuodelta 1990. Aiti jo minulle lueskelikin otteita tuosta raportista jokunen aika sitten ja nyt paasin itse lukemaan koko nivaskan lapi. Havannointi sijoittuu siis aikaan minun ollessa hiukkasen yli 2.5 vuotias ja sanottakoon, etta tuon nivaskan lukeminen kirvoitti kylla seka hyvat naurut etta kyyneleen silmakulmaan. 


Tassapa kaksi lempparijuttuani kyseisesta, tulevaisuudessa mahdollisesti rahhallista arvoakin (no eihan sita koskaan tieda jos minusta tulee vaikka maailman paras luokanopettaja tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi oman sukupolveni Kikka!) kantavasta raportista:


"Liisa osoittaa tunteitaan muille. Esim. Kotona kayttaa "surupaperia" (talouspaperi), jos jollakin on paha mieli, niin han kay hakemassa surupaperin ko. henkilolle. Jos hanella itsellaan on paha mieli, niin silloin hakee myos itselleen "surupaperin". "


"Liisa kertoo kotona vitseja, mutta paivakodissa han ei kerro. Kysyin tassa eraana paivana Liisalta, etta kertoisiko han minulle jonkun vitsin, mutta han ei ruvennut kertomaan. Iltapaivalla kysyin uudelleen ja han rupesi sitten kertomaan, etta: "Laakari meni saunaan ja otti mukaan maitoa ja vessapaperia". Sitten han rupesi kauheasti nauramaan."


On mahtavaa huomata ettei huumorintaju ole juurikaan viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana muuttunut. Surupaperikommentin mukanaan tuoma illuusio suloisuudesta on sen sijaan karissut ja nyt naiivien kommenttien sijaan suusta pulppuaa aimo annos kaikkea muuta!

Paa, johon ei tanaan mahtunut muuta kuin kiharaa

Tanaan esseen kirjoituksesta ei tullut yhtaan mitaan. 120 sanaa sain vakipakolla puristettua ulos tyhjaa lyoneesta paastani. Writer's block, indeed. 
Huomenna uusi koitos etta pysytaan aikataulussa, palautukseen kun ei ole enaa kuin kaksi viikkoa ja suunnitelmissani oli viela tassa loman aikana kirjoittaa toinenkin essee jo vahan etukateen. Katsotaan miten kay.

Koska kirjoittaminen oli yhta tuskaa, aloin toki tekemaan kaikkea muuta - kuten kihartamaan hiuksiani...

Kerrassaan turhauttavaa hommaa. En tieda miten naiset jaksaa. Eihan se tukka mennyt sinne painkaan kuten olin suunnitellut. Onneksi niskasta huonosti kiharretut hiukset sai napparasti pinneilla piiloon ja kesaisen huoleton kiharakampaus oli syntynyt!

Huomenna uusi yritys tuon esseen kanssa - nyt kun tukkakin on kiharalla!

...ja kiltin alla oli...

Viime postauksen kommenteissa pyydettiin kuvaa haaparista. Tassapas se.

..eika ollu muuten alushousuja - tarkistin! :D (tuolla sulhasella siis, morsiamen hameen alle en viitsinyt menna kurkkimaan.)

 

A wife is to submit to her husband

Haat on nyt juhlittu ja kivaa oli! Kirkko-osuus meni vahan hampaita kiristellessa, sen verran monta kertaa tuli nimittain mainittua tuo tarkea roolijako avioliitossa: naisen tehtavana on totella aviomiestaan ja miehen rakastaa vaimoaan. Naisen tehtaviin kuului huomattavasti enemman hommia kuin miehelle mutta paallimmaisen mieleen jai tuo tarkein. Sina pomo, mina Jane.

Kun Jumalan pelossa solmittu avioliitto (no niin se pappi sano!) oli virallinen, siirryimme itse juhlapaikalle. Paiva oli ihanan aurinkoinen vaikkakin kylma merituuli sai pitamaan takin visusti paalla ulkona. (paitsi kuvia ottaessa). Seuraa siis kuvia eiliselta. Loppuillasta kamera jai poydalle tanssilattialle siirtyessa. Kokeilinpa tanssilattialla taitojani skotlantilaisessa kansantanssissakin normaalien diskohumppien ja parin slovarin lisaksi. Ihan Ceilidhiksi tuota ei voine kutsua, perinteisia kappaleita kun tanssattiin vain muutama. Hiki kuitenkin lensi ja oli hurjan mukavaa, vaikkakin tanssiaskeleet menivat oikein vasta ihan viimeisilla kierroksilla. :D

Meikalaiset ja ihana Ross, Geoffin hyva ystava (ja minunkin toki!) nauramassa jonkun juuri kertomalle vitsille... likainen vitsi se oli, en viitsi kertoa. :D

Laukkaradan omistaja siella paistattelee paivaa...

Olihan sielta loppuillaltakin yksi kuva. Juhlapaikka oli kaunis kuten haaparikin, heista tosin en viitsi kuvia laittaa.

Sellaista siis tana viikonloppuna. Tama paiva on kulunut siivoillessa ja pellillisen sampyloitakin leivoin. Illan paalle saatan viela paistaa vahan pastejoita, mutta voi olla etta jaa huomiselle - keittio pitaisi nimittain tyhjentaa tiskeista ja tiskikone lahti juuri keikalle...

Mekkojen taisto!

Kumpainenkin haita varten hankittu mekko on nyt saapunut. Koska punaisesta mekosta ei kuulunut viela kuukaudenkaan jalkeen tilauksesta, oli eBaysta huudettava hatavaramekko. Ironista kylla, hatavaramekko saapui vasta tanaan, paivaa ennen haita. Oman lempparini olen jo naista kahdesta valinnut, mutta kertokaahan tekin kumpi naista kahdesta saa lahta takaisin kauppaan/huutoon eBayhin?


Tassa siis punainen vaihtoehto. Laukun lisaksi taidan laittaa ranteen ymparille rykelman mustia rannekoruja.

Tassa mekkovaihtoehto numero kaksi, eBaysta huudettu, ruskeaksi osoittautunut mekko.

Tuollainen haaleanruskeahko vari ei ole ehka itselleni niita parhaita, tallainen kalkkunan varinen kun luonnostani olen. Kaunis mekko joka tapauksessa. Vaatinee tosin kaulakorun viela kaveriksi.

Nyt mielipiteita peliin! (tosin paatostani ne eivat varmaan hetkauta, mutta olisi mukava kuulla josko tekin olette samaa mielta paremmasta mekosta!)

 

Opiskelijaelamaa

Nyt kaveri nielkoon sanansa siita, etta olen luokaton opiskelija ja hapeaksi koko opiskelijakunnalle kun en bileta tarpeeksi.

Viime viikonloppuna kunnostuduin hiukkasen ja kavin juhlistamassa yliopistokaverin synttareita keskustassa.

Kyseessa ei kuitenkaan ollut naiden poikien synttarit vaan kyseessa on iloinen hetki omien rakkaiden poikieni, Jonnyn ja Brianin kanssa ja muitakin opiskelukavereita oli lasna.

Keskiviikkona kokeen jalkeen korkkasimme samaisten poikien ja kahden tyttolapsen kanssa ensimmaiset olpat jo puolenpaivan aikaan kampuksemme onnettomassa baarissa. Siita iltapaiva jatkui ihan oikeaan pubiin. Mina jatkoin matkaani kotiin syomaan ja vaihtamaan vaatteet ja sitten suuntasimme katsomaan stand-uppia. Sketsiryhma, The Collective, jossa Geoffkin on mukana, veti mahtava shown ja nauru raikasi koko illan. Itse istuskelin lipunmyyjan paikalla illan ja kikattelin samaiselle showlle jo toista kertaa.

Iltarientoihin vaihdoin paalle uuden ihanan mekkoni!

Kuvissa mukana myos olpottelyyn jo iltapaivasta osallistuneet Helen ja Katie, mahtavia tyttoja nama kaksi!

Iloiset luokanopettajaopiskelijat vauhdissa! Mahtava ilta, joka komedian jalkeen jatkui viela eraaseen keskustan baariin, jossa tanssasimme yomyohaan.


Etta eipa aleta arvostelemaan, osaan se minakin joskus!


Nyt olenkin puolivirallisesti kevatlomalla. Keskiviikon koe oli viimeinen koitos ennen maanantaina alkavaa lomaa. Taman paivan olen viettanyt iloisesti aamutakissa eika kouluhommia ole ajatuksen tasolta viety viela kohti kaytantoa. Mutta ensi viikolla sitten, eikos juu? Lomallahan niita hommia tehdaan, eika nyt oo viela virallisesti loma, ja tuota...