Pinaattipaistosta tenttiin lukemisen lomassa

Tana aamuna talsin yliopistolle, ensimmaista kertaa vahaan aikaan. Paivan lukujarjestykseen kuului yksi luento kielen opiskelun tuntisuunnittelusta. Luennon jalkeen suuntasinkin yliopiston kirjastoon ja painoin nenan kiinni tana vuonna saamaani, uuteen parhaaseen ystavaani, The Development of Children-opukseen.

Kolme ja puoli tuntia kuluikin kertaillessa vuoden varrella opittua ja ihan hyvilla mielin voin marssia huomenna kokeeseen. Harjottelukokeesta, ennen minkaanmoista kertailua, sain 28/30 pistetta eli ilmeisesti jotain hyotya on ollut korvien auki pitamisesta luennolla ja kotilaksyjen lukemisesta. Huominen koe onkin meidan kurssillamme vuoden ensimmainen ja viimeinen - yleisesti arvostelu tapahtuu esseiden ym. vuoden aikana tehtavien kirjallisten tehtavien ja esitelmien pohjalta. Noin 8000 sanaa on viela kirjoitettavana, mutta toivon etta tulevan kaksiviikkoisen kevatloman aikana saan noista 6000 kirjoitettua. Toista noista esseista, sita pelottavaa 4000-sanaista, olen jo aloitellutkin suunnitellut ja homma onkin kirjoittamista vaille valmis. Sitten kun siihen viela viitsisi ryhtya...

Oikeasti tarkoituksenani oli tulla puhumaan ihan muista jutuista, nimittain ihanasta pinaattipaistoksesta jota tein eilen, ja jonka jamat soin tanaan paistetun kanan ja salaatin kanssa. Kuvan olisin halunnut teille ottaa, nyt kun paivanvaloakin riittaa kuvaushommiin mutta kameraa ei loytynyt, ei sitten mistaan.

Tastapa syysta tyydyn vaan kertomaan miten hittolaisen hyvaa tuo paistos oli ja suosittelemaan sita muidenkin kokeiltavaksi. Alkuperainen ohje loytyy taalta , mutta amerikkalaistan ihmemittojen takia sita on hiukan hankala tulkita. Tassapa siis summittainen suomennokseni alkuperaisesta pienin muutoksin, jotka itse reseptiin tein:



Pinaattipaistos  4-8 annosta (riippuen, syodaanko lisakkeena vaiko paaruokana)

500-600g pakastettua pinaattia sulatettuna
puolikas sipuli pieneksi pilkottuna
kynsi valkosipulia
1tl oljya tai voita
n. 200 g tuorejuustoa
2,5 dl juustoraastetta
2 munaa
1tl suolaa (en mitannut, heittelin vaan!)
ripaus paprikajauhetta
mustapippuria
1-2 rkl valkoviinia TAI 1tl sitruunamehua (kaytin jalkimmaista)
hyppysellinen makeutusainetta tai sokeria (itse laitoin ruokosockeria)
2 rkl raastettua parmesania

Lammita uuni 180 asteeseen. Kuullota sipulia ja valkosipulia oljyssa. Lisaa pinaatti ja tuorejuusto ja sekoittele tasaiseksi. Lisaa pannuun kaikki loput aineet (paitsi parmesan!), sekoita tasaiseksi ja kaada (pienehkoon) uunivuokaan. Ripottele parmesan-juusto koko komeuden paalle ja lykkaa vuoka uuniin 40-45 minuutiksi, kunnes paistos on kypsaa ja parmesan on ottanut hiukkasen varia.


Alkuperaisen reseptin mukaan yhdessa annoksessa on 3 grammaa imeytyvaa hiilihydraattia, 2g kuitua,  10g proteiinia ja 202 kilokaloria. Kyseinen herkku sopii siis niin vahahiilihydraattisesta ruokavaliosta nautiskeleville kuin muillekin herkkusuille!


Se eilen mainostamani mekko muuten saapui tanaan. Siitakin olisin ottanut teille kuvan mutta kameran pentele on mennyt ja piiloutunut. Mekko on kaikkinensa kuitenkin oikein kiva ja luo tallaiseen tasapaksuun vartaloon illuusion lantiosta... krhm... :D





 

eBay, kiitos viimeisesta ja hyvasti hetkeksi.

Kun yliopistolla ei juuri ole enaa luentoja eika muutakaan hommaa muuten kuin satunnaisesti ennen vuoden loppua, tulee koneella istuttua kiitettavan pitka aika joka paivasta. Laskeskeskelin eilen etta eBayhin on tassa kuussa mennyt jo enemman melkein kahden paivan palkka... Ei naurata. Pikkuisen suupielet kuitenkin nykivat hymyyn pain. Katsokaas nimittain minka huusin eilen itselleni:

Ihanan All Saintsin Beaujolais-mekon. Kylla nyt kelpaa kun on noin ihana mekko!

Aanestyksen voittanut, ystavan haita varten ostettu punainen mekko saapui postissa luvatun kahden viikon sijaan lahes puolentoista kuukauden jalkeen tilauksesta. Ensitreffeilta myohastynyt kavaljeerini sykahdytti myohastymisesta huolimatta sydantani heti ensi nakemalta.  Yhdet haat ovatkin jo tana lauantaina, joten lahipaivina taytynee suunnata keskustaan korunmetsastyshommiin. Postin mukana saapunee piakkoin toinenkin mekko, jonka jouduin huutamaan itselleni eBaysta pelatessani ettei punainen kaunokainen saapuisi ajoissa, lupasivat postituksen nimittain viimeistaan 30. paiva. Eihan sellainen riita jos meinaa 2. paiva menna haihin. Nyt olen sitten kahden mekon loukussa (ei ihan yhta kamalaa ymmartaakseni kuin esim. kahden asunnon loukku, mutta epamukavaa silti) ja toivon ettei toinen mekko saapuessaan aiheuta samanlaisia sydamentykytyksia kuin punainen mekko. Eikohan se eBaysta huudettu mekko paase pian takaisin sinne eBayhin huudettaviksi, en usko etta tuota ruusumekkoa kauniimpaa voi ollakaan!

Kengat minulle jo onkin, ihanat kiilakorkoiset peeptoe-korkkarit. Rakkautta ensi silmayksella namakin, ja viela niin hitsin mukavat jalassa! (namakin eBaysta...)

Eipas tassa muuta. Postauksesta tuli vahan epamaarainen kun ei tunnu oikein ajatus kulkevan. Nukuin vahan liian pitkaan (kessaajan vika!) ja nyt ei meinaa tulla mistaan mitaan. Taidanpa juokaista kupillisen kahvia ja alkaa piakkoin lukemaan keskiviikkoiseen kehityspsykologian kokeeseen. Totta puhuakseni tuo kurssi on kylla nimeltaan "Children As Learners", eika nimi siis itsessaan viittaa kehityspsykologiaan mutta sita se on. Uskokaa pois.
Talla tavoin aion harhauttaa itseani pysymaan poissa eBaysta, eihan tallainen tuhlailu kay painsa ollenkana, ei.

Aina Ilona 1 vee!

Tuossa Google Analyticsia tiiraillessani tajusin etta blogini on hiljaittain (kaikessa hiljaisuudessa totisesti) viettanyt ensimmaista synttariaan!

Olisihan tallaisestakin sivuseikasta kuin blogin iasta voinut vahan parempaa lukua pitaa mutta sattuuhan naita! Tanaan juhlimmekin sitten virallisesti blogini 1.04-vuotispaivaa!  

Tasta se kaikki alkoi ja vuoden aikana blogi onkin muuttunut huimasti alun ruokapostauspainotteisista postauksista nykyisiin epamaaraisiin arkiplajayksiin.



Minulle rakkaan blogini puolesta haluan antaa suuren kiitoksen kuluneesta 1.04 vuodesta kaikille ihanille lukijoille ja blogistaniasta loytyneille mahtaville ihmisille! <3

 Kuva taalta.

Hyvia hetkia opiskelijan arjessa

Viime viikonloppu kuluin hyvinkin kokonaisvaltaisesti sisatiloissa, tassa lapparin edessa istuessa. Vaansin 2300 sanaa analyysia tutkimusraportista ja tanaan akkia laskemani noin 10 tahan projektiin kulutettua tuntia saivat ihan mukavan paatoksen. Tanaan nimittain palautin esseeni ja olin siihen kaiken lisaksi viela tyytyvainenkin! Yliopistokurssini facebook-sivulla tosin kuului kovasti narinaa, tuo lapsen kehitykseen ja psykologiaan keskittynyt kurssi kun ei ole kovinkaan monen lemppareita. Mina, lieko sitten vahan outo, olen kylla kovasti tykannyt kurssista ja on ollut himpskatin mielenkiintoista lukea psykologiaa, lukiossa se nimittain jai valiin keskivertoa kovasti omituisemman opettajan takia. Kiinnostusta olisi kylla ollut mutta kurssit olisin joutunut kaymaan kahdesti: ensin tunneilla istuen ja sitten viela kotona koko kirjasarjan lukien ja opetellen kaiken alusta. Sen verran absurdia oli meno nimittain tunneilla.

No, takaisin itse postauksen paapointtiin eli esseeseeni. Tosi hyva siita tuli ja nyt toivonkin silla saavuttavani hyvan arvosanan. 70% pidetaan tavotteena mutta en paremmastakaan loukkaantuisi. (terkut vaan tuutorilleni Marylle jos olet sattunut opettelemaan suomea ja nyt lueat tata! Minun opiskelijanumeroni on 312!)


Taman lukukauden uurastus ei toki ole viela ohi. 8000 sanaa odottaa viela kirjottajaansa, seuraavan 4000 sanan esseen palautuksen siintaessa jo lahitulevaisuudessa. Tanaan en jaksa viela siita huolia mutta huomenna jo taidan aloittaa. Tuollainen sanamaara kun ei ihan hetkessa synny. Taitaa silla tayttya toistakymmenta arkkia paperia. 

Kylla tasta selvitaan, semmonen kutina mulla on. Salaa vahan tykkaankin tasta haasteesta ja  opiskelusta yleensakin. (Joo, kylla mina taidan vahan hullu olla.)

Aiheeseen sen kummemmin liittymaton kuva taalta.

Hyvasti lupaava tulevaisuuteni kasimallina!

Viela kun on 15 minuuttia tata paivaa jaljella, ajattelin postata nama mehukkaat sormikuvat lupaukseni mukaan. Lukijakuntani on tosin suurimmaksi osaksi Suomessa, jossa on jo perjantai, mutta sitahan ei nyt lasketa.

Eilen illalla Geoff lahti stand-up-keikalle ja mina kilttina lupauduin tiskaamaan loput tiskit. Viimeisena altaan reunalla tonotti tonnikalapurkki, jonka veitsenteravaan reunaan sitten viilsin sitten sormeni. 

Verta pulppusi sormesta ihaan hyvaan malliin, ei kuitenkaan ihan kamalasti. Naytti kuitenkin silta, ettei ihan pelkalla laastarilla selvittaisi. Kavinkin kysymassa ihaniltani naapureiltani hiukan konsultaatioapua, josko etupyllyn nakoinen haavani vaatisi visiitin sairaalaan. Samaa mielta olivat naapuritkin ettei ehka ihan laakekaapin katkoista loytyvilla sideharsotarpeilla tasta haavasta selvittaisi, vaikkakin samaista harsoa pyoraytimme sormeni ymparille ensiavuksi. Konsultaation seurauksena nappasin laukkuuni kirjan (naapurin vinkista tamankin) ja lahdin taksilla kohti sairaalaa.

Sairaalasta soitin Geoffille, joka heti keikkansa loputtua porhalsi paikalle taksilla mukaan voileipia, sipseja ja jaateeta. Pari tuntia odotushuoneessa kuluikin mukavasti rupatellessa ja Angry Birdsia pelatessa. Kylla on hyva etta on noin ihana poikesteri olemassa! <3

Ensin kavin tapaamassa sairaanhoitajaa, tamakin vasta noin puolentoista tunnin odotuksen jalkeen, joka putsasi haavan ja sitoi sormen ymparille harson. Tasta noin tuntia myohemmin paasin odottelemaan laakaria.

Oikeasti sormeen ei tassa vaiheessa sattunut yhtaan mutta pitihan sita vahan dramatisoida.

Seuraavaksi sitten niita kuvia, joita en suosittele herkempia katsomaan. Geoffillakin alkoi vahan allottamaan tata sormea kuvatessa.

Valitettavasti verta tuli haavasta sita vauhtia, etta niista rasvapalleroista oli vahan vaikea saada kuvaa tarpeeksi nopeasti.  Hiukkasen tuolla haavan ylareunassa tosin nakyy laskia. Melkosta goretexia tama kuva vaikka itse sanonkin! Kylla se vaan vahan etupyllylta nayttaa, eikos?

Laakari kavi kurkkaamassa sormea ja sen  jalkeen Seta Sairaanhoitaja tuli teippaamaan sormen. Viela tassakin vaiheessa, kolme tuntia itse tapaturman jalkeen, verta tuli haavasta ihan kiitettavaa vauhtia ja Seta Sairaanhoitajalla pitikin kiiretta teipata haava tarpeeksi nopeasti. Vitsailinkin siina vanhana huuliveikkona etta pitais varmaan pidattaa hengitysta niin sita verta ei tulis ihan vinhaa vauhtia. Seta Sairaanhoitaja ei vastannut mitaaan. Lieko ei sitten yleisesti kaytetty metodi haavanpaikkauksessa...

Vahan ennen yhta viime yona olimme takaisin kotona sormi onnellisesti paketissa. Haava on ollut tanaan vahan kipea mutta muuten kaikki on jees. Edes kirjoittaminen ilman etusormea ei tuota liikaa ongelmaa. Se sen sijaan bloggaamista hankaloittaa hiukan se, etta tehdessani tuossa salaattia leikkasin haavan toisenkin etusormeen ja nyt sekin on sidottuna harsolla... Onneksi nyt kyseessa on huomattavasti pienempi haava mutta kai tasta jotain voi oppia:

Elli, pysy erossa teravista esineista!

Sormivamma

Elli taalla sormi paketissa kirjottaa! 

Eilen sattui pikkuruinen haaveri tonnikalapurkkia pestessa ja ilta kuluikin mukavasti sitten sairaalan paivystyksessa. Oli ihan janna ilta, en ole nimittain ikina itseani onnistunut aikaisemmin injuroimaan (ihan varmasti joku suomalainen snobi kayttaa tuota sanaa!) siihen malliin etta olisin ihan ensiapuun paassyt tai sairaalaan yleensakaan.

Tana paivana pitaisi tata vammasormen toimivuutta testailla esseen kirjoituksessa ja kunhan Geoff kotiutuu kameran kanssa illemmalla, laitan teille muutaman makean kuvan eiliselta.

Heikompivatsaisille tiedoksi etta luvassa on kertausta rasvasolun rakenteesta (no kai nyt tammosella nakkisormella siihenkin paasee tutustumaan sormen avatessa) ja ehka hiukkasen vertakin! <3

 

Keep calm and get rid of the cold!

Flunssa sen kun jatkuu. Nena ei enaa vuoda ihan entiseen malliin mutta rakainen yska kylla pitaa kiireisena sitten senkin edesta.
Koko viikonlopun votvailin kotona ja eilen skippasin valinnaisaineen tunnit. Tanaan oli kuitenkin vuorossa ihan kahta eri ainetta samana paivana, language & placement -juttuja seka vahan tylsempaa hommaa iltapaivalla. Tuohon kielitieteilyyn muuten sita esseeta viime viikolla nappailin ja kaikesta raasta huolimatta siita tuli hyva. Sain tuutorilta oikein kehujakin!

Kuva taalta

Huomenna on kuitenkin vapaapaiva, joka tuleekin tarpeeseen ennen torstaita jolloin suuntaan taas kaitsemaan ekaluokkalaisia. Kovin ei kerkea kuitenkaan lepailla silla vapaapaivan paa-aktiviteetiksi on valikoitunut siivoaminen. Geoffin viettaessa useamman iltaa viikossa toiden jalkeen stand-up keikoilla ja minun sairastaessa paasee koti aika kamalaan kuntoon. Villakoiria juoksee ihan joka huoneessa, heti niiden likavaatepinojen vieressa... Huomenna meilla on kuitenkin kummallakin vapaata joten ei taida montaa hyvaa tekosyyta siirtaa siivousta tuonnemmaksi. Perjantaina meille saapuu suomalainen Sohvasurffaaja ja olisikin mukavampaa emannoida viikonloppuvierasta vahan siistimmassa. House proud - yep.

Noista Keep Calm and do whatever-tauluista tuli muuten mieleen tama yksilo, jonka loysin vastikaan Next-liikkeen online shopista.

Joulupukki toi minulle lahjaksi Next:in lahjakortin, mutten liikkeen vaateosastolta loytanyt mitaan kivaa. Ehkapa tassa taulussa olisi ideaa hyvaksi sijoituskohteeksi £20:lle? (ovat sen verta harvinaisia nama etta arvo varmasti nousee seuraavan 20 vuoden aikana! ;D)

Teenjuoja kiittaa ja lahtee napsauttamaan vedenkeittimen paalle.

Lapsi on terve kun se leikkii, ja sairas kun se on sairas.

Heti Tuksun haat katsottuani (en ole varma onko tama se paras tie minkaanlaiseen parantumiseen...) kavin reippailemassa ja hakemassa Geoffille reseptin laakarista ja apteekista viela ne laakkeetkin.

Taytyyhan naisen itseaankin hemmotella. Nain ajattelin apteekissa ja mukaan tarttui sitten jotain pienta kivaa ihan allekirjoittaneellekin...


Tadaa!

Kylla nyt kelpaa napytella esseeta lasten kirjoittamaanoppimisesta. Tuntuu vaan ettei akateeminen ajattelu mahdu samaan paahan raan kanssa. Ehkapa sitruunainen parannusjuomani auttaisi vahan poistamaan tata rakaisyytta  voisin suoltaa akateemisesti oikeaoppista tekstia ihan aiheesta. Nyt kun tuntuu etta viimeiset 700 sanaa ovat kylla lahelta hiponeet, mutta silti sujahtaneet itse hiukka idean ohi.

P.S. Onko normaalia etta raka keraantyy tuolla tavoin kasvoihin? Ei kai mulla ennen nyt ihan nain turpea naama normaalisti ole?! Myonnan etta melkoisen lihaisaa naamataulua olen kantanut ihan koko elamani, mutta joku roti nyt sentaan! :D

Kevatflunssa - not a big fan.

Lahes jokainen lukemani blogi tuntuu lahiaikoina taydentyneen flunssapostauksella. Omani ei tee poikkeusta tahan kevaiseen trendiin.
Nena vuoroin vuotaa, vuoroin on tukossa. Yskittaa eika olo ole kovin mukava. Kuumetta ei taida olla, mutta se nyt ei ole uutta. Useimmiten karsin kuumeettomista flunssistani monta viikkoa. Ennemmin ottaisin vahan lampoa ja antaisin kuumeen hoitaa terveeksi parissa paivassa.

Koko eilisen paivan vietin yokkareissa ja tein lapparilla kouluhommia. Illalla, flunssasta huolimatta, pukeuduin vallan oikeisiin vaatteisiin, heitin paracetamolia naamariin ja lahdin ystavani jarjestamaan hyvantekevaisyystapahtumaan katsomaan stand-uppia.

Ilta itsessaan meni ihan rauhallisissa merkeissa ja hauskaa oli. Ilmeisesti jo pelkka kotoa ulostautuminen oli raihnaiselle keholleni liikaa ja tanaan ei tunnu yhtaan kivalta.
Fyysisesti huonosta olosta huolimatta mieli on silti vallan hyva - voitin nimittain eilen illalla arpajaisissa ihania kasintehtyja sydankoristeita, lahjakortin Chocolate Emporiumiin (kuumaa kaakaota, nam!), korillisen erilaisia ruokajuttuja ja lisaksi kuukauden ilmaisen jasenyyden G12-tanssistudioille! Kannatti ostaa 15 arpaa! :D
Tuosta tanssistudion jasenyydesta salaa haaveilinkin, mutta nyt kun se on minun, alkaa vahan pelottamaan. Minahan en tosiaan ole ikina tanssia harrastanut ja nyt vahan kauhistuttaa ajatus polahtamisesta alkeistunnille lenkkareissa kun kaikki muut on oikeasti hyvia. No, opiskelujen kanssa onneksi pitaa niin kiirettaa ettei tuota lahjakortin kayttamista tarvi ihan hetkeen panikoida...

Sunnuntaikavelylla

Hengissa ollaan!

Blogin puolella on ollut vahan hiljaista silla viimeisen viikon ohjelmistoon on kuulunut ihan normaalia arkielamaa ja yliopistolla votkyilya eika sen erikoisempaa kirjotettavaa ole siis ollut. Tanaan alkoi nokka valua ja kurkkuun koskea joten taitaa pari seuraavaa paivaa menna neljan seinan sisalla koittaen estaa jattilaisflunssaan sairastumista.



Sunnuntaina kavimma Botanic Gardens:ssa kavelylla, oli nimittain ihanasti aurinkoinen paiva tuo viikon lopettaja (tai aloittaja, miten pain sita sitten haluaa katsoa). Aurinko meni pilveen kun paasimme puistoon asti mutta taas kotia pain tallustaessa alkoi  arska kurkistella pilvien takaa.

Geoff kasvattaa hiuksiaan hieman pidemmaksi ja ehdotin, etta alkaa kayttaa tuollaista pantaa kun ei niilla hiuksilla paljon muutakaan voi talla hetkella tehda. Oli kuulemma tyokaverit nauranu ihan pain naamaa tuolle pannalle. :(  No ei vaites surunaamaa, hauska juttu. :D

Pyllyn torkkijat ja haistelijat. On se hervotonta.