Naamio, siinapa typera sana.

Loytyihan niita kuvia lisaa tannekin asti jaettavaksi kun oikein sievasti pyysin:

Mina ja paivansankari.

Loytyipa yhteiskuva myos  Cherylista ja Simonista. Cherballa meinaa vahan tuo naama kiiltaa...

Ja tassa melkein koko poppoo. 


Hauskaa oli! :)

Partyyyyyy!

Ensin kaikille tiedoksi saatettakoon, etta suuren kansansuosion saavuttanut mekkoehdokas numero kolme on laitettu tilaukseen. Kahden viikon paasta naemme nayttaako mekko minun paallani yhta hyvalta kuin mieskasinaisen paalla (kurkkaappa kuva jos et usko - silla on miehen kadet!). Mahtuuko mekko paalle, sitakaan en tieda. Joku typerys on nimittain mennyt keksimaan koon 6/8 (32/34) enka ole ihan varma sujuuko tuohon kokoon survoutuminen kuin tanssi. Kokoon 10/12 sujahtaisin varmaan vahan liiankin hyvin. No, muutaman viikon kuluttua tama selvinnee...

Nettishoppailun ohella tapahtui tana viikonloppuna muitakin mahtijuttuja (no, totta puhuakseni paljonkin nettiostoksia mukavampia). Kaverini  Nix nimittain taytti viime viikolla 30 ja eilen sitten tata jattilaissynttaria juhlistettiin Nixin kotona Mardi Gras-Masquerade-teemalla. Jokainen naamioitunut vieras sai saapuessaan yhden helminauhan ja loppuillasta eniten helminauhoja muilta (keinoja kaihtamatta) kerannyt henkilo palkittiin. Yleisimmaksi keraystempuksi osoittautui varastaminen, eika paljaita tisseja, perinteista Mardi Gras-meininkia mukaillen, nahty yhtaan paria.

Tassapa muutama kuva eiliselta:

Hyva ystavamme Simon Cowell saapui myos juhlistamaan kolmekymppista juhlakalua. Simonin seuralaisena pippaloihin saapui myos Cheryl Cole, josta ei valitettavasti minun kamerastani loytynyt yhtaan kuvaa. :(

Paikalla oli meidan lisaksemme toistakymmenta muutakin ihmista, mutten viitsinyt lupaa kysymatta julkaista kuvia heista. Tassapa siis hyvin yksipuolinen kuvakokoelma eilisillasta.

Hauskaa kylla riitti. Iltaan kuului hyvaa musiikkia, hyvaa naposteltavaa (taisinkin suuren osan illasta viettaa ruokatarjoilujen vieressa...) ja monta uutta tuttavuutta. Juomatkin katosivat alta aikayksikon. Itse tosin join tuomistani siidereista kaksi ja loput menivat ilmeisesti sitten niihin maailman kuuluihin parempiin suihin - mina en nimittain nahnyt niista sen jalkeen enaa vilaustakaan. Kotiin tallustimme aamulla noin viiden maissa. Matka on onneksi vain viitisen minuuttia ja kiitos vain kahden nauttimani juoman, onnistui kavelykin viela kivasti suorassa linjassa.


Sellainen viikonloppu se. Talle illalle ohjelamassa on Star Wars:n katsomista, yli 10 vuotta viime katselukerrasta on Geoffin mukaan liikaa... Taidanpa nyt alkaa henkisesti valmistumaan tahan koitokseen  keittamalla kattilallisen linssisoppaa.


Toivottavasti muidenkin viikonloput kuluivat yhta mukavasti! :)

Netti-ikkunaostoksilla

Olen niin mielissani tulevista haajuhlista, etta olen jo alkanut metsastamaan mekkoa. Tiedan, onhan tama hiukkasen aikaista mutta minkas sita itselleen mahtaa! :D

Silla mekon taytyy mukavasti sopia opiskelijabudjettiin, olen ne kaikista kalleimmat nettisivut jattanyt ihan suosiolla valiin. Talla hetkella vaihtoehtoja on kolme.

Vaihtoehto 1: Violetti yksihihainen ihanuus. Mekon pituus hiukkasen epailyttaa, josko sittenkin on hiukkasen liian lyhyt haihin. Toisaalta olen melkoisen persjalkainen, joten todellinen mitta minun paallani on varmaan lahempana polvia. ;D Lisaksi, koska kyseessa on ennemminkin juhlat kuin itse haat (haaparihan on tassa vaiheessa jo vihitty paria kuukautta aikaisemmin Balilla), ei ehka lyhyempi mittakaan olisi taysin sopimaton. (kunhan vaan muistan sheivata reisipulisongit. ;D)

Mekko: Tesco (jep, sieltakin saa kivan nakoisia vaatteita!)

Vaihtoehto 2: Samaisen mekon vaaleanharmaa versio. Ehkapa hiukkasen monikayttoisempi, tuon kun voisi tulevaisuudessa asustaa melkein minka tahansa varisilla koruilla ym.

 

Vaihtoehto 3: Ehka oma suokkarini, vaikka pieninta koko ei enaa himoitsemassani violetissa varissa enaa ollutkaan. Mitta on hiukkasen siveellisempi ja muutenkin vallan kivan ja kesaisen varinen on tama kolttu.

 Kuva: Freemans.com

Hinnaltaan molemmat mekot ovat alle £30 eli hyvinkin kohtuullisen hintaisia siis. Taidan kallistua punaisen mekon ostoon, mita enemman nimittain katson tuota ensimmaista sita lyhyemmalta ja epasoveliaamalta se alkaa nayttaa haita ajatellen.

Mekkoja etsiessani saatoin vahingossa eksya myos katselemaan kenkia mekon kaveriksi. Sopivia ei loytynyt, mutta pari jotain ihanaa kylla, joka jalassani paasisin toteuttamaan pitkaaikaisen unelmani kavioista...

On makiat! (ja hintaakin vain £35). Se, osaanko tuollaisilla sitten kopsutella kavelymaisesti eteenpain, onkin toinen juttu. Mina en nimittain ikina kayta korollisia kenkia. Minka kanssa nuo edes nayttais hyvalta? 

Paani on taynna kysymyksia ja tarvinkin nyt teidan apuanne.

Mika noista mekoista on paras ja kannattaako kaviot laittaa tilaukseen?

 

Haaveita kesasta

Vaikka eletaan vasta helmikuuta, minuun on iskenyt kevatolo. Suomessa pakkanen paukkuu eika kevatolosta ole varmasti monella viela tietoakaan. Taalla sen sijaan on jo monena paivana paistanut aurinko ja Jordanhillin pikkukukkulat alkavat jo puskea pikkuruisia kukkia viimevuotiseen tapaan.

Viime lauantaina aurinko paistoi taydelta taivaalta ja toista kotiin pain kavellessa tuntui ihan vapulta - muu oli juuri niin kuin vappuna pitaisikin tosin ilman juuri lumen alta paljastuneen, viela maran asfaltin tuoksua.

Lieko sitten ihana aurinko syyna tahan opiskeluinnostukseen vai kaikki ihanat asiat, joita ensi kesana tiedan tapahtuvan. Olipa syy mika tahansa, olen taynna virtaa saada kaikki esseet kirjoitettua hyvissa ajoin valmiiksi - ikaan kuin kesa tulisi sitten jokseenkin nopeammin.

Kesan seikkailujen odotusta helpottaa toki makuuhuoneen lipaston paalla polttelevat keikkaliput huhtikuulle, mutta erityisesti odotan kesa-heinakuussa tapahtuvaa reissua Lontooseen, Helsinkiin ja rakkaaseen Ouluun.

 Molemmat kuvat taalta

Muutama paiva sitten saimme muutakin ohjelmaa kesalle, viikkoa ennen Lontoon vierailua. Rakkaat ystavamme nimittain menevat naimisiin ja kutsuivat meidan haapippaloihinsa Yorkin lahelle Englantiin. Itse haat he pitavat Balilla (sinnekin saimme kutsun mutta ei taida taman vuoden matkabudjetti ihan niin pitkalle riittaa), silla morsian on Australiasta ja perheellansa on napparampi toki matkustaa Balille kuin Englantiin, mista sulhanen on siis kotoisin. Eivat varmaan lyhyemman valimatkan lisaksi ne Balin pitkat hiekkarannat ja auringonpaistekaan siina sivussa haittaa...

Tulevan avioparin miespuolinen jasen oli baarimikkona pubissa, jossa mina ja Geoff ensimmaista kertaa tapasimme ja taisivatpa hekin siella ensi kertaa kohdata - tosin muutamaa kuukautta meidan ensitapaamisemme jalkeen. Suunnilleen samoihin aikoihin kun me lahdimme Australiasta kohti Suomea, he muuttivat Englantiin. Aikaa viime nakemasta on kulunut pian kaksi vuotta. Tuntuu aivan mahtavalta paasta juhlistamaan heidan rakkauttaan ja hopottamaan kahden vuoden kuulumiset ihan kasvokkain.


Kylla naita ihania kesajuttuja odotellessa jaksaa muutaman kuukauden opiskella oikein ekstra-ahkerasti!

Henkisesti tyylikas

Tallaisen ihanan palkinnon sain seka RuusuLiisalta etta  Sylissä taivaan alla-blogia salamyhkaisensa nimensa takaa kirjoittavalta I:lta. En tieda kylla miten tuollainen Stylish Blogger minuun liittyy - lieko sita henkista tyylikkyytta sitten. Sisalta elegantti. Jep.

Tunnustuksen saaminen velvoittaa kertomaan blogissa seitseman faktaa itsestaan. Tassapa ne, katsotaan kauanko menee keksia jotain edes hiukkasen kiinnostavaa.

1.  Rakastan ruokaa ja ruokakaupassa kaymista. Joka viikko, yleensa torstaisin, vaellan laheiseen Sainsbury's kauppaketjun jattilaiseen kauppalista kahdessani. Joka viikko ostoslista nayttaa melko samalta ja olenkin kehittynyt melko tehokkaaksi ruokashoppailijaksi. Silti nautin joka hetkesta. Tiedan varmasti useamman tuotteen sijainnin kuin moni henkilokunnasta. Vauhtishoppailun lisaksi tykkaan hiplailla uutuuksia ja naureskella (nakymattomaan) partaani lukuisille laiskojen brittien ruokakeksinnoille.

2. Tykkaan laulamisesta. Yleensa lauleskelen kotona, tosin erittain harvoin suihkussa. Eihan siella heiluessa laulamisesta tule mitaan.  Vaikka voisin epasuomalaiseen tapaan sanoa etta olen jopa aika hyva laulaja, se suomalaisempi puoli minusta tulee esiin jos joku pyytaa julkisesti luikauttamaan. Ei onnistu kuin vasta pitkan harkinnan jalkeen jos vasta sittenkaan.


3. Haluaisin olla spontaanimpi. Nuoruusvuosinani tuo viela onnistui mutta nykyaan taytyy enemman suunnitella ja tuumailla, eika viiden minuutin varoitusajalla lahteminen minnekkaan yleensa onnistu - harvoin edes useamman tunnin varoitusaika riittaa jos olen jo paassani suunnitellut paivan valmiiksi. Lieko joku kontrollifriikkiys tassa takana, sellainenkin vikaa minussa nimittain vahan on,


4. Koska tulevat tyonantajani (ainakaan ihan lahitulevaisuudessa) eivat todennakoisesti ole suomalaisia ja nain ollen kykenevaisia lukemaan blogiani, kerron seuraavan asian. Tykkaan kakka- ja pierujutuista. Sain aidiltani 18-vuotislahjaksi Miika Nousiaisen ja Taro Korhosen kirjoittaman Paskakirjan. Yksi saamistani lempinimistani on Kakka-Elli. NO MITA?! Eiko se nyt ole ihan normaalia puhua kakkajutuista avoimesti? :D

5. Palelen paljon. Kotona pidan melkolailla aina villasukkia ja yoksi kommin kahden peiton alle tarisemaan viideksi minuutiksi ennen kuin palelu loppuu. Kyse voi tosin olla siitakin, ettei tuo makuuhuone lampene kovin helposti. Geoff tuntuu tosin olevan ihan ok ja ihmetteleekin tata paleluani.


6. Palelun vastapainoksi hikoilen paljon. Viehattava naisellinen ominaisuus, tiedan. Taytyy varmaan saastaa rahaa possuun ja kayda ruiskauttamassa botoxia kainaloon. Hajuttomat ja nuorekkaat kainalot - mika kombo!


7. Torstaisin taistelen maailman vaaryyksia vastaan kokovartalolateksipuvussa, heitellen pahiksia (Jarkko ja Topi) armeijan  ylijaamamyynnista ostamillani Karhun murtomaasuksilla. (okei, tama on ihan keksitty juttu, ei tule enaa seitsematta mieleen!)




Salaisuuksien paljastelun jalkeen on aika jakaa palkintoa eteenpain. Oman tunnustukseni haluaisin antaa seuraaville, seka ulkoisesti etta sisaisesti tyylikkaille blogeille ja bloggaajille.


Hansi Skoteissa, Visuaalisesti vaativa, 100km Tampereelle, Sokerihuurettua, Bocca Buona,  Lapsenkengissa seka viimeisena mutta suinkaan vahaisimpana Johanna Tukiainen, jonka elaman erinaisen kaanteet saavat jopa minun tapahtumarikkaan arkeni tuntumaan aika epaglamouriselta!





 

Bloglovin

Aina Ilona loytyy nyt myos Bloglovinista!

Eipa tassa muuta! 
Pakottivat laittamaan tammosen etta sain sinne listattua.
Nyt nukkumaan ja huomenna toihin.

Tohvelisankari

Lahdin pikaisesti kaymaan kioskilla ja vasta rapun ovesta ulos astuessani huomasin etta olin unohtanut vaihtaa tohvelit kenkiin. Vaikka erehdykseni huomasinkin jo melko pian, kavin silti reissun kiskalla mukavuuskengissani - eika etes havettany!

Noin 50 sekuntia kestaneella kotimatkalla saivat huopatohvelini aika monta ihmettelevaa katsetta. Kotiin tullessa nauratti jo niin paljon etta meinas tulla pissat housuun. Eihan nama ulkomaalaiset mistaan villasukista tieda, saatikka huopikkaista. En sitten tieda olisiko sen hyvaksyttavampaa ollut menna kiskalle paikallisissa kotitohveileissa...

Onneksi oli sentaan farkut eika esimerkiksi pyjamahousut jalassa etteivat ihan hulluksi luule!

Etta nain taalla alkoi viikonloppu. Meniko muilla yhtaan vahvemmin?

EDIT: Unohdin kertoa etta keikkalippujen lisaksi ostimme eilen myos lentoliput kesaksi Suomeen. Muutama paiva Lontoossa, pari-kolme Helsingissa ja kolme viikkoa Oulussa. <3 Geoff paasee ensimmaista kertaa elamassaan todistamaan yotonta yota (ja syomaan hampurilaisen Jarvigrillilla palelematta. Tama suunnitelma on jo useampaan kertaan mainittu sen jalkeen kun alettiin puhumaan Suomeen menosta... :D)
Taytynee alkaa paiskimaan yliopistojuttujen lisaksi myos muitakin hommia ettei tarvi syksylla syoda vaan kynsia ja muistella kesaa ja erikoishampurilaisia Jarkkarilta.

You know it's true what they say - you're only king for a day

Liput tilattu! Eipa kauaa nokka tuhissu kun synttaripukki kavi hommiin. 

 

Maailman ihanin synttaripukki! <3 

 

Jay Kay, I will throw you a lifeline.

Harjottelu meni hienosti. Eihan se matikan tunti nyt ihan taydellisyytta hiponut mutta hyva alku joka tapauksessa. Sain opettajalta paljon kehuja kruunuista ja jouduinkin niita esittelemaan kehotuksesta sitten ihan rehtorillekin. :D Ensimmaista kertaa kruunut paahansa painaneet lapset eivat toki kaikki ihan hiffanneet mista pelissa oli kysymys, mutta uskoisin etta jos jatkuvasti samaa pelia pelaisimme, alkaisi varmasti se jo sujumaan paljon paremmin.

Kadet ja kainalot hikosivat tunnin aikana kuin olis saunassa ollu, sen verran jannitti. En tieda milta lie olen sitten nayttanyt - lieko irvistellyt tuskissani lapsille. Montaa kertaa alun jalkeen en muista hymyilleeni, sen verran kovasti stressasi! Ensi kerralla sitten enemmana hymya ja vahemman stressia!


Mutta tatakin tarkeampia uutisia on! Kavin juuri asken kurkkaamassa Skotlantilaisen lipunmyyntifirman sivuja ja huomasin etta Jamiroquai tulee Glasgowhun 20. huhtikuuta. Jay Kay on napparasti ajoittanut vierailuinsa bandeineen kahdeksan paivaa synttarieni jalkeen, joten tuossapa olisikin vallan ehdotusta synttaripukin listalle. Jamiroquai discography on juuri latauksessa (laillisia teita tottakai!), jotta kerkean keikkaa ennen heratella oikein kunnon fanituksen paalle ja opetella edes ne hittibiisit ulkoa kunnolla etta voin sitten keikalla laulaa mukana oikein olan takaa! Jamiroquai on jo vuosia vuosia kuulunut suokkareihini, mutta ollut enemmankin niita bandeja joista kovasti tykkaa, muttei ole ymmartanyt ottaa jatkuvaan soittoon vaan ennemminkin nauttinut joka kerta kun on sattumalta kuullut. Nyt kaikki tama on historiaa. Lippuja ei tosin viela ole ostettu, mutta eikohan tuo synttaripukki ymmartanyt vinkin jonka asken salaa paahansa sujautin. 

E: Oh, Jamiroquai is coming to Glasgow in April! That would be the perfect birthday present!
G : Would you like to go?
E: Yes.

Paalle viela vahan ankaraa jammailu Youtube-videoiden tahtiin.


Jos ei oo liput jo tillauksessa niin alan huolestua kuullun ymmartamisen tasosta tassa taloudessa. ;D

Jamiroquai, welcome to my iPod. <3 (ja jos kosit saapuessasi niin lupaan vastata myontavasti, Jay Kay! ;D )

Valmista tuli!

Kruunut ovat valmiit!

Pistin kuvausta varten parasta paalle ja laitoin viela tukkaakin etta nayttaisin mahdollisimman edustavimmalta. Vaan ettehan te toki minua katso vaan noita alyttoman komeita kruunuja!
Olen oikeasti aika ylpea itsestani kun sain noinkin hienoja kruunuja aikaiseksi, enpa ihan heti olis uskonut. Neljan kruunun varkkayksen lisaksi laminoin ja leikkasin tanaan 32 numerokorttia eli askartelun merkeissa on mennyt aikalailla koko paiva. Tosin askartelun lomassa kerettiin yliopistokavereiden, minun ihanien poikien Jonnyn ja Bryanin kanssa, kertoa lukuisia pieruvitseja, syoda sipseja, pelata Angry Birdsia ja suorittaa useita muitakin yliopisto-opiskeluun liittyvia toimenpiteita...

Kuten eilisella videolla kerroin, aloin epailemaan etta fiksumpi veto olisi ollut ostaa sita kartonkia ja nyt kun kruunut ovat valmiit olen varmistunut siita etta kartonki olisi tosiaan ollut se kestavampi valinta. Ajattelin kuitenkin, etta jos kruunut selviavat huomisesta kasittelysta hengissa ja osottautuvat toimivaksi vempaimeksi opetuksessa, vetelen vaan jokaisen paalle kerroksen kontaktimuovia ja toivottelen pitkaa ikaa.

Nyt ei olekaan enaa muuta tehtavaa kuin tuntisuunnitelman kevyt muokkaus ja tavaroiden pakkaaminen huomista varten...




...ja jannittaminen tietenkin!

Askartelija-Ellin videoidut koitokset

Mina onnistuin! (en ehka tuossa askartelussa niin hyvin mutta ainakin lataamaan taman videon!)


Edit: Hitto etta on muuten omituista kattua ittiaan videolla. Tuoltako maa oikiasti naytan kun puhun?! :D 

Lissaa edittia: Nyt mua alako jannittaan hirviana!

Eilen meni myohaan vaikka nyt on Tiistai

Otsikkona Scandinavian Music Groupin biisi Tiistai, jonka olemassaolosta en tienny ennen kuin juuri asken etsiessani googlella sanan 'tiistai' sisaltavia laulunsanoja. Syvaa merkitysta taynna siis tamakin otsikko. Jos joku on kyseisen kappaleen kuullut niin kommenttilaatikkoon saa heittaa biisiarvostelun.

Illallista en jaksanut alkaa vain itselleni tekemaan, siispa kiskareissulla kavaisin nurkan takaa loytyvalla "grillilla". Grilli ei ehka kuvaa noita paikkoja kaikista parhaiten, mutta niista siis saa ostettua niin kebabbia, pizzaa, curryja kuin uppopaistettuja pizzojakin (nam... :D) - ranskalaisia unohtamatta! Itse nautiskelin illalliksesi muutamana vihannes pakoran (pakoroita/pakoria?). Olen niita joskus maistellut intialaisessa ravintolassa, mutta nurkkagrilleilta on jaanyt ostamatta silla niiden hinta on aina hirvittanyt. Menussa pakoran hinta vaihtelee puolestatoista punnasta kahteen ja olenkin kauhistellut miten sellainen pieni nykero voi maksaa niin paljoa. No, kysehan ei ole yhden pakoran hinnasta vaan kuten minulle vasta selvisi, laatikollisesta niita!

Hiukan oli liikaa syomista minulle tuossa laatikossa, riitti seka illalliselle, iltapalalle etta muutama pala viela huomisellekin. Turhapa siina sitten ihmetella miten britit ovat niin lihavia, jos tuollaisen laatikon voi helposti kayda hakemassa nurkkakiskalta, huitaista naamaan, eika jalkeenpain tarvi edes tiskata! Meilla on onneksi tuo tiskikone (lue: Geoff, joka on muuten parantunut ruokamyrkytyksesta), ja mina viela kaiken lisaksi pidan ruonalaitosta. Ei  tarvi ihan vasta kayda uudestaan hakemassa kahden punnan vihannes pakoraa. AHKY.

Yliopistopaivan ja syomisen lisaksi olen tanaan askarrellut. Tein blogia varten ihan videonkin, jossa tasta rakkaasta harrastuksestani (krhm :D) teille kerron. Talla hetkella koitan uppia videota youtubeen ja saada sen sita kautta tanne. Katsotaan josko onnistuisin ja paasisitte todistamaan ihkaensimmaista videopostaustani ikina!


Eiko saakin postata videoita, vaikkei oliskaan ihan niin montaa lukijaa? :D

Auttakee!

Tein blogiani varten vallan videopostauksen mutta nyt tama hopero Blogger ei suostu puolen tunnin odottelusta huolimatta lataamaan sita teidan ihmeteltavaksenne.

Mita kautta sen voisin tanne laittaa? Youtubeen ei tekisi sita mieli laittaa yleiseen pallistelyyn, vaikka tokihan sita voi tannekin kuka tahansa tulla pallistelemaan, pienemmalla todennakoisyydella tosin.


Auttakee!

Sairaanhoitajan perjantai

Tanaan olen toiminut kotisairaanhoitaja. Geoff valvoi koko yon vatsakramppien kourissa, juosten vessan ja makuuhuoneen valia minun samalla onnellisesti nukkuessa kaikesta tasta tietamattomana.
Tana aamuna herasin elavan lampopatterin vieresta. Paatin jattaa luennon valiin ja jaada sen sijaan kotiin tayttelemaan kuumavesipulloa ja tuomaan milloin sarkylaaketta, milloin nenaliinoja. Ilmeisesti kyseessa on jonkinmoinen ruokamyrkytys, (ei muuten tullu minun tekemasta ruoasta!) siihen ainakin nuo krampit ja muut vatsavaivat viittaavat.


Omakin paivani on mennyt aika laiskoissa tunnelmissa - koulujuttuja lueskellessa netista ja telkkarin homppasarjoja katsellessa ja tietenkin Geoffin peittelyssa ja silittelyssa!

Nyt suunnittelen josko lahtisin pikaisesti kaymaan kaupungissa hakemassa vahan askartelutarvikkeita ensi viikon harjottelupaivaa varten. Ostoslistalla on kartonkia, liimaa, tarroja, laminointikone ja muuta pienta mukavaa. 


No, katsoos nyt tuleeko shoppailusta mitaan - sen verran epamaaraisen kuumeista aantelya kuuluu tuolta viltin alta. Taidanpa siis keittaa itselleni kupin teeta, perinteiseen tapaani, ja jatkaa pyjamapukuisen sairaanhoitajan hommia lopunkin paivaa.



Oh, totally forgot to write the English summary - not that there's any English speaking readers yet, but who cares - better get prepared!
 Today, instead of uni, I decided to stay home with Geoff who seems to have food poisoning.
High fever, abdominal cramps and all nice stuff that come with it have kept me busy. Have been running around filling up the hot water bottle and getting him pain killers. My shopping plans were canceled  - I think the master of fever gibberish needs me more here at home.  However, might have to pop in to the city tomorrow to  get card, glue, stickers etc. I'll have my second day of placement next Thursday and will be teaching my wee primary ones a maths lesson and need to make a resource for it.

Kauniiksi kierratettya

Kuten olen aikaisemminkin saattanut mainita, tuo talouden miespuolinen asukas on melko kateva kasistaan. Niissa pysyvat mukavasti niin tiskiharja, maalipensseli kuin akkuporakonekin. Viimeksi mainitun avustuksella syntyi vastikaan (totta puhuakseni jo joulun aikoihin) makuuhuoneen seinalle lamppu. Tarkoituksena on ollut jo pitkan aikaa se taalla teille esitella, ja nyt ulkoa sisalle makuuhuoneeseen - kerrankin - tulvinut auringonvalo loi otolliset olosuhteet lampun kuvaamiselle.

Tuollainen motikka siella seinalla hengailee paivasaikaan.

Illalla samainen trio muuntautuu hyvinkin katevaksi luku- ja torkkumisvaloksi.

Kokonaisuudessaan lampulle tuli hintaa £7. Lastulevy laatikoita varten loytyi kadun varresta (laitettu sinne odottamaan roska-autoa, kuten nama tuolitkin, jotka kesalla meille pelastimme). Lamppujen etulevy on Argos-kauppaketjun roskiin heittama "Please Pay Here"-kyltti, ja pistoke (kai se sen niminen on?) saatiin niin ikaan roska-autoa odottaneesta polynimurista. Hurja seitseman punnan hinta koostui siis sahkojohdosta, lampun kannoista (mahtava, kun joudun keksimaan naita suomenkielisia sanoja :D) ja energiansaastolampuista, joita muuten Sainsbury's-ketjun kaupoista saa hintaan 3kpl/£0.3.

Etta semmonen lamppu. Uusia lattialamppusuunnitelmia kuulemma on kanssa, jotain kupariputkesta vaannettavaa. Saas nahda milloin sen paasen tanne teille esittelemaan. 




The talented Mister G built a lamp for our bedroom with a total price of £7. Most of the materials were found from the side of the road before the hard rubbish collection. The front of the boxes is a "Please Pay Here" sign from Argos. Pretty cool, aye?