Tyottoman maanantai

Nytpa on vihdoin kaynyt niin, etta viikko viikon jalkeen jatkettu sopimus ostoskeskuksen ja rekrytointifirman valilla on paattynyt. Tanaan olen siis tyoton. Toisaalta olen hiukan surullinen, onhan toissa kayminen ihan mukavaa (erityisesti sen rahan takia) mutta toisin pain ajateltuna tuo homma oli suurimman osan ajasta ihan aarettoman tylsaa enka voisi kuvitella itseani istumassa infotiskilla aivojani puuduttamassa koko kesaa. Nyt onkin siis mahdollisuus etsia jotain minulle sopivampaa tyota.

Ajatus tyonhausta ei tunnu enaa niin kamalalta kun nyt tiedan etta voin ihan oikeasti saada toita, eivatka mieltani vaivaa (viela) ne "EN IKINA SAA TOITA!!!"-ajatukset. Katselemme siis mita tapahtuu.

Enka mina nyt oikeasti ihan tyoton ole, onhan minulla viela lastenhoitohommia pari tuntia viikossa. Markkinointitutkimusfirmaankin sain yhden vuoron talle viikolle... Siinapas muuten kerrassaan hauska tarina...

Ilmoitin heille viime viikolla olevani kaytettavissa maanantaista perjantaihin, yhdeksasta viiteen. Sain vastaukseksi mailin, jossa kysyttiin mitka iltavuorot, viidesta yhdeksaan, olisin valmis tekemaan ensi viikolla. Ilmoitin, etta voin niita tehda kolmena paivana, mutta mieluummin tekisin paivavuoroja kuten jo aiemmin ilmoitin. Tahankaan mennessa homma ei nyt ollu mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta saatuani ilmoitukseni YHDESTA neljan tunnin tyovuorosta meni homma ihan virallisesti ohi napista. 


Onhan tassa positiivinenkin puolensa, nyt nimittain jaa aikaa etsia uutta tyota, tuota markkinointitutkimusta kun ei ole missaan vaiheessa tuntunut silta oikealta hommalta minulle.


Taidanpa keittaa viela toisen kupin teeta, paistaa munakokkelia ja lahtea viemaan sitten ansioluetteloni eraaseen kahvilaan tassa lahella.



P.S. Huomenna saadaan uusi sanky!

Ruokajuttuja

Tanaan oli tyokaverini Nix meilla syomassa, mina kun kavin hanen luonaan pari viikkoa sitten currykesteilla ja nyt oli aika kutsua hanet vuorostaan meille. Meilla tarjottiin ihan arkisesti eilisen, jo aikaisemmin blogissa mainostetun linssi-shepherds pien jamat salaatin kanssa ja jalkkariksi leipomosta ostetut toffeemuffinssit. Illan paaruoka sai kovasti kehuja ja taytyneekin se hanelle kaantaa englanniksi... muistatte varmaan mita kavi reseptille viimeksi google translatorissa...

Vieraan kotiuduttua uppouduin lukemaan ruokablogeja ja tunsin kevytta harmitusta siita, miten vahan viime aikoina on tullut kokattua mitaan uutta vaikka netti on aivan ihania resepteja pullollaan. Taytyy (ja haluan!) hiukkasen aktivoitua ruoanlaiton kanssa ja erityisesti uusien arkiruokien loytamisessa - kesakurpitsan syominen kaikissa sen eri muodoissa kun alkaa hiukkasen kyllastyttaa vaikka hyva ja monikayttoinen vihannes onkin.

Salaatteja ollaan syoty viime aikoina paljon. Loysin paikallisen Sainsbury's-supermarketin valikoimasta luomu vesikrassi-pinaatti-rucola-sekoituksen, ja vaikken yleensa noita pussitettuja salaattimikseja osta, sai tuo luomuna (ja kaupan muuten aika kamaisen luomuvalikoiman takia) hypata ostoskarryyn. Taidan olla rakastunut, sen verran paljon tuota ihan oikeasti joltain maistuvaa ja ihanan rapeaa salaattia meilla on viime aikoina nimittain syoty. Siihen lisaksi paprikaa, kurkkua, tomaattia, vaikka pari keitettya kananmunaa ja luomu-balsamicokastiketta ja lahes tyhjasta jaakaapista taiottu ateria on valmis.

Toivottavasti pian, taman muuttotapinan paatyttya, paasen taas rakkaan harrastukseni pariin, omaan pienen pieneen keittiooni, ja kokkaan jotain muutakin kun sita kesakurpitsaa ja salaattia.





 

Tuunattua Ikeaa ja unelmien ostoslista

 Tassapa tuunausidea, jota en ainakaan mina olisi ikina edes tullu ajatelleeksi.

Tunnistaako joku, mitka tassa kahvipoydassa toimittavat jalkojen virkaa? Mitkapas muutkaan kuin Ikea PS Spraka-pippurimyllyt. Minulle ovat tuo mylly Ikean hyllysta huhuillut kutsuvasti parilla viime visiitilla (toistaiseksi jaaneet viela hyllyyn, poikaystavan silmaan kun eivat ihan niin kovin miellyta), mutta eipa olisi tullut mieleenikaan niita noin kayttaa. Ei nyt silla, etta ylipaatansakaan osaisin poytaa rakentaa... :D Tuollaisen poydan voisin mielellani kylla meille ottaa.

Tuo Ikean PS -sarja kuuluu kylla ehdottomiin lemppareihini ja haaveilen seuraavista uutta kotia koristamaan:

Taman lampun suhteen ostopaatos onkin jo tehty, pidamme nimittain siita poikaystavani kanssa molemmat. Mielessa vilisee ideoita sankon taytteeksi; pienia puutarhatonttuja, pallomeren palloja, legoja. Mitas viela sinne voisi laittaa?

Jos raha ei olisi esteena (ja voi hyvinkin olla etta Ikeaan piipahtaessani sen esteen unohdan...) ottaisin mielellani naista lampuista vaikka molemmat. Kukkarolle ystavallisempi olisi toki tuo poytaversio.

Saas nahda minkalaista loppusummaa sita Ikean kuitissa kauhistellaan seuraavan vierailun paatteeksi...

Viikonloppu, paras loppu

Ilma on ollut koko viikonlopun aivan mahtava, ja suurimman osan siita ollaankin poikaystavan vietetty auringosta nautiskellen. Lauantaina kuitenkin hoidettiin ne pakolliset (ja ihanat!) jutut ensin, eli kaytiin allekirjoittamassa vuokrasopimus ja saatiin avaimet uuteen kotiin. Sen jalkeen suunnattiin eraaseen second hand-huonekalukauppaan, jossa viime viikolla bongaamamme pakasti onneksi viela meita odotti. Lainasimme samaisesta kaupasta nokkakarryt, joilla sitten kuljetimme (mina lahinna henkisena tukena ja valokuvaaja) pakastimen uuteen kotiin. Seuraavassa todistusaineistoa aikaisemmin mainitsemani tyonjaon todenmukaisuudesta:

 Jep, se on ylamaki. 

Kauan odottamani Farmers Market kaytiin myos koluamassa lapi. Valikoima erityisesti vihannesten suhteen ei ollu ihan niin hyva kuin olin kuvitellut. Luomumunia loysin kuitenkin hyvaan hintaan, ja eivatpa olleet sen kauempa kuin kaupungin toiselta puolelta. Lounaan soimme myos torilla, poikaystavani valitsi normaalin naudanlihahampurilaisen ja mina kokeilin uutta tuttavuutta, strutsinlihahampurilaista. Ei pahaa ollenkaan.

Burgerin syomisen jalkeen herkistyin tammoseen runotytto-poseeraukseen esittelemaan rusketustani.

(oiskohan aika varata kampaaja-aika?)

 Tasta tulikin aika humpantayteinen viikonloppu, lauantaina yritettiin kaytiin katsomassa stand-uppia. Katsominen jai vain yritykseksi koska yleiso koostui aikalailla meista kahdesta ja poikaystava kun viela tuntee kaikki illan aikana esiintyvat koomikot, ei shown lapiviemisessa ymmarrettavasti ollut paljon jarkea. Niinpa paadyimme kaikki yhdessa olustelemaan ja kuten arvata saattaa, nauru raikasi koko illan.

Sunnuntaina poikkesimme sitten poikaystavani kaverin synttareilla keskustassa. Ilta oli ihan mukava, ja koska olimme niin hitsin tyylikkaita, otimme tietenkin asukuvat ennen lahtoa.

(suuri rakkauteni: kakkaava koira-rintakoru)

(Herra Aina Ilona pukeutuneen uuteen second hand-pikkutakkiinsa)

Mukava viikonloppu siis kaiken kaikkiaan ja voi mika fiilis kun vapaita riittaa viela kolme paivaa lisaa eika ilmakaan nayta yhtaan viikonloppua huonommalta!

Tanaan ohjelmassa uuden kodin huoneiden mittaamista tulevia huonekaluja varten ja oletettavasti myos paljon "Ei vitsi, tama on nyt meidan koti"-fiilistelya.

Negatiivi-Elli

Poikaystavan piirtama kuva allekirjoittaneesta. Lieko tasta banneriainesta vai jatkaisinko viela sarjakuvamaisen idean pyorittelya paassani (ja "voisitko pliiiiiis?"-puppy eyes-kiristysta)?

Elli loves kirppari

Innostuin asken, ruon valmistumista odotellessani, kuvaamaan muutaman kirppariostokseni. Muutama mekko on viela kuvaamatta (saatoin vahingossa ostaa taas yhden eilen eBaysta :D) ja niista saatte kuvia myohemmin.

Sailytyspurkkeja olen ostanut useammalta eri kirpparilta. Kaikilla hintaa £0.5-1.5 eli ei paha. Linssit ja pellavansiemenet eivat kuuluneet diiliin.

Seuraavissa kahdessa kuvassa iskin napparana tyttona kaksi karpasta yhdella iskulla. Seuraavissa, lavastamattomissa kuvissa, esiintyvat siis lisakseni French Connectionin kesamekko (£10), jota olen jo pitkaan odottanut paasevani kaytaamaan ja kiitos kesan, nyt voin! Ensimmaisessa kuvassa sattumoisin pitelin kasissani £0.75-hintaista kulhoa (ja naytin hiukan hullulta) ja toisessa taasen mietiskelin leivonnan syvinta olemusta £1.75-hintaisen mittakannun kanssa. Miten sattuikin!

Taman illan suunnitelmiin kuuluu, siis mekon loputtoman ihastelun lisaksi, stand-up:ia ja kavereiden tapaamista. Sinne siis!

Heeeelvetin hyvin menee

Luulitte varmaan otsikon perusteella, ettei oikeasti mene mutta hahaa! - vaarassa olitte!

Nyt se kesa on nimittain taalla kans!
Googlen mukaan lamminta on 22, mutta pitkan, ensin lumisen ja sitten vetisen talven jalkeen tuntuu paljon lampimammalta. Mikas tassa siis parvekkeella auringonpaisteessa kirjotellessa. Posti toi viela tanaan uuden Miss Selfridgen kesamekon, joka paasikin heti koekayttoon. Kuvankin olisin laittanut tasta kesaisesta asustani, mutta kamera paatti toisin ja piilottautui jonnekin.

Nyt se jo aiemmin mainittu viiden paivan vapaa alkaa, ja jos ilma pysyy nain ihanana, niin taitaa tama tytto viettaa enemmankin aikaa parvekkeella tai jos oikein hurjaksi yltyy, lahipuistossa viltilla makoillen, kirjaa lukien.

Ihanan tyokaverini, Nixin, ystavan vanhemmat ovat olleet hanen luonaan vierailulla Intiasta viikon verran ja han kutsuikin minut ja poikaystavani syomaan luokseen tana iltana. Tarjolla on ymmartaakseni melkoinen valikoima parin viime paivan aterioilta ylijaanytta intialaista kotiruokaa. Joku voisi ajatella etta on torkeaa kutsua vieraita syomaan ruoantahteita, mutta kaikki varmaan ymmartavat ettei tama saanto pade kun on kyse intialaisen aidin tekemasta ruoasta. Viime viikon leffaillan tarjoilut samaisesta Saarioisten tehtaasta kun ainakin olivat ihan _jarjettoman_ hyvia. Tuntuu vaikealta lopettaa tama hehkutus, sen verran kovasti olen nimittain mielissani!

 Muutakin hehkutettavaa on, saamme nimittain avaimet uuteen kotiin jo huomenna! Kiva paasta vahan kurkistelemaan milta siella oikein nayttikaan ja mittailemaan huoneita uusia huonekaluja varten. Hyva viikonloppu on siis tulossa. :)


Ja ai niin! Ettei nama hyvat uutiset loppuis ihan nain lyhyeen viela ( ;D ) niin eilinen trial shift, (sanotaanpa suomeksi vaikka koetyovuoro kun en nyt muista vastinetta) markkinointitutkimusfirmassa meni oikein hyvin. Alkuun pelotti ihan kamalasti ja aika monta ensimmaisista puhelinsoitoista oli ihan taytta kauheutta ja inhosin koko tyota koko sydamestani. Kaksi onnistunutta 15 minuutin haastettelua ja monta kymmenta ilkeaa sihteeria  myohemmin oli olo jo paljon varmempi ja kolmatta haastettelua tehdessani olin jo oma rento itseni. Voipas siis hyvinkin olla etta kesakuun lampimista keleista nautin sisatiloissa puhelin korvalla...

Ei kysyva tielta eksy

En tieda minkamoisesta tiesta tasta puhutaan, ehka siita tiesta ajatuksiin, josta Nelja Ruusua laulaa... kappas keskiviikon ajattelijaa taas. :D

Asiaan siis ennenkuin meikalainen eksyy tielta viela pahemmin:

Koska blogini kavijamaarat ovat google analyticsin mukaan nousseet ihan huimaa vauhtia, lahemmas neljaan kymmeneen hyvina paivina (ihanaa on ollut muuten huomata etta juttuni kiinnostavat teita :)) olisikin ihana kuulla keita te olette. Kun nyt, rakkaat lukijani, teita muutenkin tyollistan, voisitte esittelykierroksen lisaksi esittaa halutessanne mieltanne askarruttavia kysymyksia, joiden vastaamiseen voisin omistaa ensi viikolla (viisi paivaa vapaata, jipii!) kokonaisen postauksen.

Tassapa nama terveiset talta eraa. Nyt jakso yhta lempisarjoistani, The Cleveland Showta, ja sitten nukkumahommiin.

 

Tyohuolia ja asuntounelmointia

Tanaan sain soiton etta toita on viela kolmen vuoron verran ensi viikolla joten tyonhakustressi siirtyy taas viikolla. Kiitos siita. Torstaina, vapaapaivanani, on menen puhelinmarkkinointitutkimusfirmaan kokeilemaan miten kyseinen homma minulta sujuu, joten mahdollisesti ensi viikon jalkeenkin on toita tiedossa. Kuinka mielekasta tyota, siita en olekaan sitten niin varma. No, haen tassa samalla muuta hommaa, ja kuka tietaa, ehka markkinointitutkimus paljastuukin ihan aarettoman mukavaksi ja mielenkiintoiseksi hommaksi... no tuota nyt en usko itsekaan. Yritan nyt silti suhtautua positiivisesti, minulla kun on joskus tapana tehda ihan painvastaista ja sitten asiat eivat luonnollisestikaan mene hyvin kun siihen olen jo henkisesti valmistautunut.


Tata viikkoa on takana vasta kaksi paivaa mutta nyt jo olisin hyvinkin valmis vapaapaivan viettoon, eritoten kun tiedan etta huomenna, kuten eilenkin, joudun viettamaan paivan toissa omassa korkeatasoisessa seurassani tayttaen sudokuja ja lukien lehtia. Toiden jalkeen on viela luvassa muutama tunti lastenhoitoa, joten pitka paiva on tulossa. Tanskalaisperheen 3- ja 8-vuotiaat lapset ovat kylla aivan ihania, eika heidan hoitamisensa edes tunnu tyolta. Heidan lisakseen hoidan myos puolalaista 1.5-vuotiasta pikkuneitia, joka eilen kavi taalla meilla leikkimassa muutaman tunnin, eika millaan olisi halunnut lahta kotiin aidin tultua hakemaan. Semmonen se Elli on - mahtava. ;D

Ihanaa kun naista postauksistani aina tulee tallaisia valituspainotteisia, mutta toista kotiutuessa on usein virta ihan loppu ja kaikki kivat jutut kadonneet mielesta. 

Onpas siella mielessa silti yksi kivakin juttu, nimittain uusi koti. Eilen lukaisin lapi vuokranantajan lahettaman vuokrasopimuksen ja uuteen kotiin paasemme muuttamaan ensi kuun 13. paiva. Koska asunto on nytkin tyhjillaan, saamme avaimet jo pari viikkoa aikaisemmin ja paasemme viemaan uudet (toistaiseksi viela ostamatta olevat) huonekalut odottamaan virallista muuttopaivaa. Kaikki menee siis silla saralla paremmin kuin hyvin ja uusi koti putkahtaakin ajatuksiin useamman kerran paivassa..

 

 Taidanpa tehda kupin valkoista teeta ja menna parvekkeelle nautiskelemaan ilta-auringosta, taalla tuli nimittain tanaan kesa. Ihan ei Suomen +28 lampotiloihin ylleta, mutta jo tuo vajaan kahdenkymmenenkin asteen lampo nostaa kylla hymyn naamalle. 


Loytyihan sita positiivistakin kun vahan kaiveli!

Yhta hymya

Vapaapaiva lahestyy loppuaan mutta sunnuntai-harmitusta ei meilla nay. Arvaatteko jo? Kylla vain, siella asunnossa myos tuntui kodilta ja kohta siita sellainen meille tuleekin. Tilava olohuone, pienenpieni ihana keittio, makuuhuoneessa lautalattiat ja erkkeri, pieni kylppari kylpyammeella (kuten taalla on tapana), vaatehuone ja oma etu- ja sivupiha (kuvat kertokoot myohemmin mista puhun) ja viela muiden asukkaiden kanssa yhteinen vihrea takapihakin.

 Yhta hymya kun on koko paivan, katoaa helposti kasa likaisia astioita keittiosta musiikin tahtiin tanssahdellessa. Katoamisella tarkoitan toki tiskaamista, en esimerkiksi kaappeihin piilottamista... Ei tanaan. Tanaan onnen tuoma energia riitti ihan tiskaamiseen asti ja marjanpiirakan leipomiseenkin.




Voi etta tuntuukin hyvalta. Oma koti.

Vapaapaiva

Mukavan kiireeton aamu teekupposen ja kaurapuurolautasen aarella. Valitettavasti naita aamuja on minulle talle viikkoa annettu vain yksi, joten tanaan siita siis nautittakoon.

Muutakin ihanaa tassa paivassa on. Menemme nimittain katsomaan asuntoa tahan ihan lahistolle ja kuvien perusteella siella nayttaa ihan kodilta! Pian selviaa joskos siella tuntuukin kodilta. Jannittaa.

Nyt jatkan teen horppimista ja luomukaurapuurosta nautiskelua.

Mukavaa ja kiireetonta Sunnuntaita kaikille!

 

Huonon vanhemmuuden salaisuus

En olen oikein vielakaan ymmartanyt lasten "talutushihnojen" kayttoa, jota taalla naen joka ikinen paiva. Siella se aidin ja isan (usein niiden 16-18-vuotiaiden, joita taalla on paljon) kullannuppu kulkee ympari ostoskeskusta kytkettyna toiseen vanhemmistaan. No, ehkapa heidan kasvatusfilosofiassaan liikkumatilan rajoittaminen = rajojen asettaminen...


Nama talutushihnat eivat enaa samassa maarin jarkyta kuin aluksi, mutta lasten huonosti kohteleminenkin jarkyttaa ihan joka ikinen kerta. Muutama viikko sitten nain isan lapsaisevan kouluikaista poikaansa kasvoihin, tanaan aidin huutavan itkevalle noin 5-vuotiaalle pojalle 20cm:n paasta taman kasvoista ja raahaavan tata perassaan. Jos ei tama ollut viela talle paivaa tarpeeksi niin metrossa istuessani jouduin pidattelemaan itkua kuunnellessani ja katsellessani aitia, joka puhui kahdelle lapselleen aivan kamalaan savyyn. Pieni poika koitti osallistua aidin ja siskonsa kaymaan keskusteluun ja jatkuvasti hanen yrityksensa tyrmattiin kohteliaalla "Shut up and sit back!"-kommentilla. Voitte vaan kuvitella miten inhottavaa sita oli katsoa. 


Joidenkin ihmisten ei pitaisi tehda lapsia.

Onnessaan

Sain ihka ensimmaisen tunnustukseni! Voi etta toikin pikkuruinen kuvatiedosto paljon iloa.
Kiitos paivana piristamisesta kuuluu uudellle blogituttavuudelleni Jamakapalointia (tarkoitan siis toki Jaemaekaepaeloeintiae) joka toimi loistavana - joskin koukuttavana - sairaslomapaivan viihteena.

Tsekkaa taa kakka ulos!

En tieda kuinka monelle tama pitaa blogivaltakunnan lakien mukaan antaa mutta mina haluan silla (toivottavasti) ilahduttaa
ihanaa Sagaa Saga Joanna Oulu-blogista (joka taittelee muuten vessapaperin... ja on se blogikin vallan ihana!),
Ainon Maja-blogia kirjoittavaa RuusuLiisaa, jonka tyylista tykkaan kovasti ja jonka tytar on sieva kuin karamelli!

Mieleen tulisi vaikka kuinka monta ihanaa blogia mutta jos viela pari valitsisin, niin ehdottomasti haluan viela lahettaa tunnustuksen

keskivertoa stylemmalle mammalle Sokerihuurrutettua-blogiin seka
ravintoasioista hauskasti ja inspiroivasti kirjoittavalle Smack The Fatso:n Annapurnalle.


Kiitos teille kaikille (ja kaikille muillekin seuraamilleni blogeille) etta vietan suurimman osaan vapaa-ajastani lapparini kanssa ja liian harvoin saan mitaan oikeaa aikaiseksi. :P

Lampimia ajatuksia varastoon

No niinpa vain kavi etta toista tuli soitto "Etko millaan vois tulla huomenna?"  ja taytyyhan se sitten menna. Ei tassa nyt ihan paa kainalossa olla toki, ja tuntuikin inhottavalta (Kiitos ystavani, Mara Luther) jattaa tyokaverit pulaan.

No, nyt vaan lisaa teeta naamariin ja haaveilua omasta kodista kuvakokoelman siivittamana...

Kaikki kuvat taalta (hehe, oonpa hauska) ja loytyvat koneeltani Dreams-nimisesta kansiosta. Samaisessa kansiossa on toki monen monituista muutakin kuvaa ihanista kodeista mutta nuo tuntuivat juuri tanaan ihanimmilta... jaan haaveilemaan.

Voihan raka

Miten voikin olla ihminen nain usein flunssassa? Noin kuukausi sitten viimeksi vietin viisi paivaa flunssan kourissa ja nyt se on iskenyt taas. 
Eilen olin toissa yksin kokonaiset kahdeksan tuntia tuntien oloni ihan kamalaksi. Ajattelin, etta ehka kyseessa oli jokin outo tva dagar efter-ilmio, jossa viikonolopun riennoista maksetaan kaksipaivaisesti - ja raskaasti. Nukkumaan meninkin jo heti kotiin tultuani seitsemalta ja nukuin yli neljatoista tuntia ajatellen tanaan heravani parempivointisena. Voi miten vaarassa olinkaan. 

Nyt on paa taynna rakaa ja ihan kamala olo. Toihin piti aamulla soittaa ja kertoa ilouutiset. Erityisen iloiseksi nama uutiset tekee se, etta neljan sijasta talla viikolla toissa on vain kolme ihmista, joten tyotuntejakin on sitten jokaiselle jaettu hiukan runsaammin eika sairastumisiin olisi oikein varaa. Kiitos lampiman luterilaisen kasvatukseni, poden nyt huonoa omatuntoa sairastumisestani.

Lisaksi harmittaa kovasti etta poikaystavani tamaniltainen stand-up jaa myos todennakoisesti valista, ensimmaista pariminuuttista showtaan kun en paassyt paikan paalle muutama viikko sitten katsomaan. Olenhan mina toki ne vitsit jo paperilta lukenut, mutta ei se nyt ihan korvaa paikan paalla hekottamista ja ihmisten reaktioiden tarkkailua.

On toki tassa sairaana olossa jotain hyvaakin... 500 Days of Summer odottaa toista katselukertaansa ja toimii varmasti aika hyvin kombona villasukkien ja valkoisen teen kanssa.

 Hyva ystavani kehotti tanaan syomaan omaa rakaani, parantaa kuulemma immuniteettia...
taidan viela koittaa etsia muita keinoja ennen tuon kokeilemista... :D
Onkos teilla hyvia vinkkeja flunssailun lopettamiseksi?

Vessapaperinhakumatkalla

Taitaa olla lahikauppaan keskimaarasta kauniimpi matka meilla.

Mansikka-lime ja kilo sitruunoita

Vietettiin sunnuntai-iltaa kaveripariskunnan luona, minulla evaana pikkuruisesta superkaupasta loytamani Rekorderlikin mansikka-lime-siideri. On se sitten hyvaa. Maistuu ihan mansikalle ilman niita pilkkuja, totesimme rakkaan ystavani kanssa ensimaistelun jalkeen muutama vuosi sitten.
Ilta oli muutenkin vallan mukava ja younet jaivatkin vahan lyhkaisiksi kotiuduttuamme vasta puolen yon aikoihin. Herasin kuitenkin tana aamuna hyvinkin virkeana vain viiden tunnin younien jalkeen. Ensimmaisen kerran pomppasin pystyyn jo kuudelta ja oli pakko tarkistaa seka oman etta poikaystavani kannykasta, etta kello oli todellakin kuusi. Ulkona oli jo niin valoisaa etta olin varma olevani myohassa toista. Onneksi niin ei ollut, ja huomasinpa myohemmin jo kaikki aamutoimet suoritettuani, etta tyopaiva alkoikin normaalia tuntia myohemmin pyhapaivan kunniaksi. (alkaa kysyko mita pyhapaivaa nyt juhlitaan) Olipahan ihana kompia poikakaverin viereen kollimaan viela tunniksi.

Tyot infotiskilla loppuvat minun osaltani keskiviikkona mutta sain Debenhams-tavaratalon ravintolasta toita ensi viikoksi. Tyomatka ei montaa sataa metria kasva. Tuntuu oikeastaan ihan mukavalta paasta pois infotiskin takaa, yksi tyokavereistani kun on niin arsyytynyt tyohonsa ja rekryfirmaan etta istuu koko tyovuoronsa hiljaa ja happamana, kuin sitruunan nielleena, valilla tavaroita paiskoen ja raivoten. Olen kylla koittanut piristaa ja jutella ihan normaalisti kuten ennenkin, mutta eihan se toki onnistu jos mina olen ainoa jopa piristymista haluaa. Yleensa tulen vaan itsekin pahalle tuulelle.

Taidanpa koittaa menna tanaan aikaisin nukkumaan, huomenna kun on edessa ensin seitseman tuntia toita ja siihen paalle viela kuusi tuntia lastenhoitoa.