Thursday 29 April 2010

Asunnon metsastysta

Asumme poikaystavani kanssa talla hetkella kimppakampassa kahden miekkosen kanssa (olen jo ehka saattanut taman mainitakin) ja vaikka kamppikset ihan mukavia ovatkin, on oman kampan loytaminen alkanut houkutella viimea aikoina kovasti. Kaipaan omaa tilaa rauhaa, sita etta voin vaikka alasti koikkelehtia ympariinsa ja sita, etta siivoamattomasta kampasta voi syyttaa vaan itseaan eika tarvi arsyyntya siita, ettei kumpikaan kamppiksista pista tikkuakaan ristiin.

Ollaan nyt viikon verran vahan ahkerammin etsitty kalustamatonta vuokrakamppaa, (huom. taalla suurin osa on jostain syysta kalustettuja ja minulle ajatus sellaisessa asumisesta tuntuu ihan) ja muutama meidan budjettiin sopiva onkin loytynyt. Tanaan kaytiin katsomassa kahta, joista molemmat olivat juurikin silla alueella mista asuntoa etsimme, mutta harmittavasti aivan jarjettoman pienia. 

Ensimmainen oli aivan ihana, pohjakerroksen vasta rempattu kaksio. Makuuhuone oli ihan riittavan kokoinen, mutta olohuoneessa/keittiossa olisi pitanyt valita, laittaako sinne ruokapoydan vai kahden hengen sohvan (jep, isompaa ei olisi mahtunut). Harmiksemme jouduimme siis toteamaan, ettei tama puistonakymalla varustettu minikamppaa ollut meita varten.

Toisessa asunnossa kerrottiin olevan "melko pienet" makuuhuone ja olohuone, ja etta keittioon pitaisi mahtua pieni poyta. Kavi ilmi ettei makuuhuone ollut tarpeeksi iso edes pienelle parisangylle, vaatekaappeja, tai kaappeja yleensakaan, oli yksi (eika tilaa toiselle olisi ollut yhtaan missaan). Keittio taas on oma lukunsa... no, ehka sinne jonkun nukkekodin poydan olisi saanut mahdutettua. Keittiokoneita ei ollut, eika tilaa olisi ollut kuin pikkuruiselle jaakaapille ja pesukoneelle... Ymmarratte varmaan etta jai vuokraamatta.

Huomenna on edessa taas uusi naytto ja toivotaan etta tama on hiukkasen kookkaampi. Sijainti ei ole ehka niin ideaalinen kuin noilla kahdella, mutta kuitenkin vain 10 minuutin kavelymatkan paassa. Ei paha siis. 


No, vaikka ensimmaista kertaa asunnon metsastyksessa olenkin niin tiedan silti etta sita oikeaa kamppaa saattaa joutua hetken etsimaan. Taytynee vaan alkaa pitamaan parempaa kuria talon miehille...

Tuesday 27 April 2010

Herkkuja ruokapoytaan

Pestolla, brie-juustolla, parmesanilla ja mozzarellalla taytetyt herkkusienet & paistetut kesakurpitsa- ja porkkanasuikaleet. Ehka parasta "mita kaapista loytyy"-ruokaa hetkeen...



Talla ohjeella (ilman nokkosjauhetta, tosin) tehty avocado-keitto, joka oli luonnossa vielakin herkullisemman varista ja aivan jarjettoman hyvaa! Maistui jopa poikaystavalle, joka ei niin avocadosta normaalisti valita.

Kun Elli loysi eBayn...

Olen muutamia juttuja ostanut aiemmin eBaysta mutta nyt vasta ensimmaista kertaa tuntenut sen viime sekunneilla huutokaupan voittamisesta aiheutuvat adrenaliini- ja endorfiiniryopyn. Tai no,ensimmaisen ja toisen kerran...

Talla viikolla sielta siis huusin itselleni Benefitin Lemon Aid:in, joka Benefitin sivujen mukaan "color correcting eyelid primer"... niin, miten tuon sitten suomentaisi. No, peittaa joka tapauksessa hyvin seka silmaluomien punaisuuden, verisuonet ym. etta tumman silmanaluset ja saa nayttamaan hyvinkin normaalia pirteammalta.



Viikonloppuna viela silmaluomeni olivat siina kunnossa etta pystyin tata kayttamaan mutta talla viikolla luomeni, kuten muukin ihoni, on Roaccutan-kuurin myota sen verran kuivunut etten ole voinut kayttaa mitaan meikkia. No, jospa tuo sailyisi meikkipussissa sen viisi kuukautta...


Toisena, ehdottomana lemppariostoksena oli alle £4 postikuluineen maksanut kaadin. No, katsokaa nyt itse!





Kylla on David (tarrassa lukee siis Glass by David. Kuka lie tama kaveri?) tehnyt minun silmaani miellyttavan ja hassuun tyyliini sopivan kaatimen. Mikaan suuren suuri tama pirtsakka peipponen ei ole mutta sopinee vaikkapa kahvipoytaan maitoa varten. Aivan ihana! :)




Saturday 24 April 2010

Ihan naamat

Kaksi paivaa Roaccutan-kuuria takana ja nyt se on taalla...

In Your Face, Zits!

Kaikkien naamakirjojen isa ja aiti, finnien viimeinen hautausmaa, syvaluotaava mustapaaraportaasi - ja kaikki tama englanniksi.

Welcome!

 

Wednesday 21 April 2010

Kirpparilta loydettya

Laakarilta lahdettyani (kerroinko muuten etta laakari tai laakkeet, jotka Suomessa maksavat useamman sata euroa, eivat taalla maksaneet pennin hyorylaa. What a country!) olin hervottoman hyvalla tuulella. Ipodissa soi 500 Days of Summer-leffan soundtrack ja aurinko paistoi - voiko parempaa ollakaan! 
Poikkesin kotimatkalla muutamalle eri kirpparille, joita Dumbarton Roadin varrella onkin melko monta.

Mukaani tarttui pari kirjaa






Jamie Oliverin vaimon, Joolsin kirja aitiydesta. (£1.99) Ehka pienta lapsikuumetta ilmassa taalla. Luitte oikein: lapsikuumetta, ne vauvathan vaan akisee ja kakkaa. Alkaa ymmartako vaarin, lapsia (eika siis niita kakkaavia vauvojakaan) ei ole tahan perheeseen tulossa viela pitkaan aikaa.







Toisena kirjana Felicity Lawrencen Not on the label (£0.65)  joka kasittelee brittilaisen ruokateollisuuden varjopuolia.  Nain kirjaa kuvataan Amazon.com:ssa

"A shocking and highly readable expose of the state of the food production industry in Britain today. Felicity Lawrence will take some of the most popular foods we eat at home to show how the food industry in Britain causes ill health, environmental damage, urban blight, starving smallholders in Africa and Asia, and illegal labourers smuggled and exploited in Britain." 

Itseani kun kovasti kiinnostavat nama ruoan ymparilla pyorivat aiheet kuten terveellisyys ja eettisyys, joten odotan kovasti taman kirjan lukemista. Mielenkiintoista on erityisesti lukea aiheesta nykyisen asuinmaani vinkkelista. 


Lisaksi mukaan tarttui aika mukavan kokoinen kori (£3.50),





GAP:in uutta vastaavassa kunnossa oleva toppi, jossa on tuollainen samettimainen kohokuvio (£1.99)


Seka poikakaverin mukaan Lara Croftmainen hame. (£2.49) (vahan huono kuva nakojaan tuli)



Hyvaa tuultani ei siis voinut mikaan pysayttaa tanaan. Saavatko hyvat kirppariloydot teissa aikaa samanlaisia onnen tunteita kuin minulla?

 

Nappyista sukua

Sellaista tuumasi siskoni pienena meidan olevan katsellessaan kasivarressaan olevia nappyja - samanlaisia kun loytyi aidinkin kasivarsista. 
Minulla tuo nappyisyys on kasivarsista levinnyt myos kasvoihin, selkaan ja rintakehaan. Nyt ei tietenkaan puhuta enaa samoista pikkunapyista vaan finneista ja tuhottoman monista mustapaista. Kyseiset talipahkurat ovat minua ilahduttaneet jo yli kymmenen vuoden ajan ja koin, etta on aika tarttua harkaa sarvista. 

Tanaan siis marssin ihotautilaakarin pakeille (en tietenkaan ilman ajanvarausta) ja laakarin ehdottomana sain mukaani jo pitkaan harkinneeni ja siita haaveilleeni Roaccutan-kuurin. Tavallaan hiukkasen ristiriitaisissa fiiliksissa nyt, kun normaalisti - ja toki tastakin eteenpain - pyrin suosimaan puhdasta ruokaa ja valttamaan kaikenmoisia myrkkyja, mutta tulen omasta vapaasta tahdostani (ja viela mielissani!) niita syytamaan kehooni useamman kuukauden ajan. Toisaalta nama myrkkyajatukset jaavat nyt kakkoseksi, silla niin kauan tasta nappylanaamasta on karsitty, ja niin hyvia tuloksia olen itsekin nahnyt tuolla laakkeella olevan. Uskoisitteko esimerkiksi etta siloposkinen poikaystavani on joskus karsinyt omaani paljon pahemmasta aknesta? (Pipo ei liity tapaukseen)



 
Aloitan 4 kuukautta kestavan kuurin perjantaina, jos tanaan otetuissa verikokeissa ei nay mitaan omituista. Ajattelinkin etta aloitan aiheesta blogin, josta seka mina itse, etta muut voivat seurata laakkeen vaikutusta seka kuvina etta tekstin muodossa.  Ajattelin kirjoittaa ainakin lyhyesti myos englanniksi, tata nappylaista sukua kun taitaa loytya Suomen ulkopuoleltakin.

Nyt haluaisinkin nimiehdotuksia uudelle blogille. Nimi voi olla joko suomen- tai englanninkielinen.

Hassua muuten etta minun nappyloitani kasittelevan postauksen ainoa kuva on poikaystavastani...

Tuesday 20 April 2010

Iltanaurut

Lempparinettisivuihini kuuluu ehdottomasti Etsy, jossa on kylla vierahtanyt tunti jos toinenkin ihaillessa ihmisten taidonnaytteita ja onpa sielta muutama juttu tullut tilattuakin (joista joskus myohemmin lisaa)

Valitettavasti myos monia hiukan taidottomampiakin kauppiaita on sivuille eksynyt ja heidan vahemman hohdokkaita tuotoksiaan on koonnut yhteen humoristisesti nimetty Regretsy, jota selailemalla juuri viivastytin nukkumaanmenoani noin puolella tunnilla.

Kaykaapas kurkkaamassa kummatkin, jos ette ole jo tutustuneet. 

ps. tapasin tanaan toissa suomalaisen. Aksentti kuulosti niin tutulle etta oli pakko juosta lippuautomaatille kysymaan  osuiko formulakisojen haastatteluja katsoessa harjaantunut korvani oikeaan. Osuihan se!

Sunday 18 April 2010

Kevatpaivan kaannoskukkasia

Kysaisin eilen, josko poikaystavani haluaisi pilkkoa vihannekset Shepherd's pie:a varten (kokeilkaahan muuten itsekin, on ehdottomasti vaivan arvoista!) valmiiksi etta voin alkaa ruoanlaittoon heti kotiin saavuttuani. Poikaystavani ehdotti, etta voisi tehda ruoan kokonaan itse jos vain kirjoitan reseptin ylos. Tana aamuna minulla ei ollut kuitenkaan aikaa kaantaa ohjetta englanniksi ja ehdotin reseptin kaantamista Google Translate:lla.
Kotiin saavuttuani minua olikin vastassa esiliinaan pukeutunut kotikokki, joka oli paatynyt vain pilkkomaan vihannekset valmiiksi. Syykin tuli pian selvaksi... reseptin ihkaensimmainen aineososa "iso köntti tummansinistä Keijua"  kun oli Googlen tarkan kaannoksen lapikayneena muuttunut muotoon " Big hunky dark blue fairy" :D 
Saattaisi sormi menna suuhun kokeneemmallakin kokilla lihaksikasta keijukaista keittion kaapeista etsiessa...

Myos kohta "Add water slowly while boiling, so that the lens combination will not be pulled too sex." ( Lisää vettä pikkuhiljaa keittämisen aikana, jotta linssiseos ei jää liian vetiseksi.) oli tuottanut hiukkasen paanvaivaa...


Vielakin jaksaa naurattaa. :D

Saturday 17 April 2010

Tili tuli, tili meni

Vapaapaivani olen viettanyt shoppaillen. Kyseinen aktiviteetti ei kuulu aivan lemppareihini mutta paljon kivoja juttuja loydettiin.

-Poikaystavalle oranssi jalkapallo, nyt paasee kamppisten kanssa pelaamaan puistoon
-Minulle hajuvesi (ihan halpa vaan)
-Aamutakki synttarilahjaksi saadulla lahjakortilla ;) (tama muuten on ihan maailman pehmein aamutakki. Melkein tulee huono omatunto kaikkien niiden teddyjen puolesta, jotka on raa'asti taman takia murhattu)


-Ikeasta muuta juttu:

-Hoyrytyshommeli vihanneksille.


-Viltti tulevan kesan piknikkeja varten (sain vihdoinkin tuon mustan, viime kerralla ei kelvannut vaan mukaan tarttui vihrea, "kompromissiratkaisuna")

 -Esiliina, jota perheen virallisen pesukoneen toimesta on jo hetken aikaa toivottu. Tama pesukone en siis ole mina. 


-Hiukkasen apua laatikoston jarjestelyyn

-Kori vessaan pitamaan purkit ja purnukat jarjestyksessa


...ja lisaksi viela iso kasa ruokaa. Taisin vahan innostua kun kerrankin paasin isompaan kauppaan jossa esim. luomuvalikoima oli huimasti parempi kuin omassa lahimarketissamme. No, nytpa on taas viikoksi (ja pidemmaksikin) HYVAA ruokaa. :)

Lasisia sailytyspurkkeja olisin halunnut keittioon, esimerkiksi linsseilla ja muille kuivaruoille mutta Ikeassa oli vaan epakaytannollisia, pyoreita purkkeja. Tietaisiko joku, mista sellaisia vahan tilaa saastavampia, neliskanttisia mahtaisi saada?

Assa hihassa

Tana aamuna ovikello soi ja posteljooni siella tonotti paketin kanssa (ilokseni taalla posti jaetaan myos lauantaina). Paketin saatuaan katosi poikakaverini olohuoneeseen ja tuli kohta takaisin paketin kanssa. Synttaripukilla oli viela assa hihassa!



Alkujarkytyksesta toivuttuani, mina kun en oikein osaa suhtautua yllatyksiin, alkoi iPod:in omistaminen tuntua aivan hyvalta. Kylla nyt kelpaa jamitella vaikka taman huippukivan biisin tahtiin, kiitos maailman ihanimman synttaripukin! :) 

Tassa nyt olen istunut ja kuunnellut naita noin 50 biisia jotka mulla taalla on. Noob. :D 

Friday 16 April 2010

Tyttojen (ja pikkupoikien) hommaa

Mina en juurikaan kayta meikkia normaalisti.
Nyt asiakaspalvelutyossa ollessani kuitenkin tykkaan laittaa vahan "hammaysta", kuten isani meikkeja kutsuu. 
Tanaan kavin sitten kurkistelemassa korvaajaa korkealaatuiselle n. kahden euron meikkivoiteelleni, joka ei oikeastaan tee mitaan muuta kuin pahan mielen ja jo aamupaivalla on omituisesti kadonnut naamasta.


Maybellinen vaahtomaskihyllyn edessa toivottomana hetken seisottuani eksyin Benefitin standille. Siellapa tati alkoikin innolla sutia naamaani Hello Flawless!-nimista meikkipuuteria ja kotiin tullessani naama naytti talta:





Ei paha, ei paha. (Paitsi nuo meikalaisen eriparisilmat ja leikkausta odottava tukka) Lahempaa katsottuna tosin nayttaa ehka vahan liian meikatulta omaan makuuni, mutta paljon muuta ei sitten naykaan. Kaikki mustapaat ja muut kakan alut jaavat kylla tuon pakkelin alle piiloon, ja voi hyvinkin olla etta naamaa vahan kevyemmin sutimalla saisi vahan luonnollisemman nakoisen lopputuloksen. Tais tati perjantaina kunniaksi innostua!


Taytyy nyt vahan mietiskella, onko tallainen hienous nyt ihan sen £25 arvoista. Varsinkaan, kun en juurikaan kayta meikkia. Ehka tassa on nyt jotain tyttoilya ilmassa! Mita sanotte, kannattaako satsata?

Huomasitte varmaan ihan mahdottoman koleen Lego-kaulakoruni, jonka tanaan laitoin toihin kaulaani. (peittamaan rintaani koristavaa jattimaista finnia!) Korun sain joululahjaksi poikaystavaltani, joka sen itse oli tehnyt. Eteva mies.
Junamatkalla toihin sain lukuisia ihailevia katseita, lahinna kahdelta n. 7-vuotiaalta pojalta. Oli aika viilee olo, pakko myontaa.
Samaiselta poikaystavaltani (ne loput ei tullu tana jouluna) sain myos ihanan Kooky Gemsin kasikorun, joka onkin nykyaan ihan yksi lempparikoruistani ja paasi toki toihin mukaan legoukkeleiden seuraksi.



Ehka tama Lego-rakkauteni kumpuaa jostain lapsuuden traumoista, kun isoveli ei ottanut mukaan leikkimaan. Hahaaa! Mullapa on nyt omia Legoja!

Tuesday 13 April 2010

Kun sydan meinaa pakahtua

Sain postia kotoa. Kirjekuoresta loytyi tarvitsemani kopiot ylioppilastodistuksesta mutta myos aitini mainitsema yllatys. Rakas Atte 7v, jota olen hoitanut alle yksivuotiaasta, oli tehnyt minulle lahjan. Atte on sydameni ykkosmies (poikaystava onneksi ymmartaa) ja tuntuu, jos ei nyt ihan omalta pojalta niin ainakin pikkuveljelta. Silla erotuksella tosin etta tama pikkuveli ei ole koskaan arsyttava.

Reipas ekaluokkalaiseni on selvastikin oppinut kirjoittamaan poissaollessani. Jos ei nyt ihan oppikirjojen mukaan niin ainakin sydamia sulattavan ihanasti.


Kirjekuoresta loytyi itse rautalangasta tehty kaulakoru.






... ja nyt on ikava. :(

Monday 12 April 2010

Hyvaa syntympaivaa minulle, rakkain

Herasin tana aamuna ihan uuden ikaisena. Olen jo hetken aikaa koittanut sisaistaa uutta 22 vuoden ikaani, joten uuteen ikaan loikkaaminen oli aamulla helppoa. (sangysta pois loikkaaminen ei niinkaan...)

Aamukahvin ja -jogurtin kanssa (jonka kylla ihan itse valmistin) tarjoiltiin myos muutama lahja.

 
Synttaripukki oli selvasti kuullut toiveeni ja yhdesta paketista loytyi Maca-jauhetta. Nyt saa flunssat kyytia!


Toisesta paketista loytyi rintanappi tontturakkauteni julistamaan. Tata kannoinkin tanaan paidassani koko paivan.


Rintanapin kanssa samasta paketista loytyi myos kotikutoinen lahjakortti. Poikaystava oli koittanut eilen kayda katselemassa aamutakkeja vanhan ja virttyneeni tilalle mutta omien sanojensa mukaan "It was like going to a sailor shop. I couldn't really tell what was pyjamas and what was not" Ehka parempi siis olla hiukan apuna lahjanostossa. Huomaattekos muuten miten hienot saksenkuvatkin tuolla lahjakortin reunoissa on? :D


Ihanien pienten lahjojen lisaksi sain myos kimpun kukkia toiden jalkeen ja illalisen intialaisessa ravintolassa. Tassa kuvassa ruoka on tosin jo kadonnut lautasilta ja taysimahainen synttarisankari valmistautuu vierimaan kotiin.

Nytpas alamme katsomaan uusimmat jaksot lemppareistani Family Guysta, Cleveland Showsta ja American Dad:sta ja eikohan sitten ala synttaripaiva olemaan pulkassa! :)

Friday 9 April 2010

Yks kakkaa, kaks kakkaa

Vaikka otsikon perusteella voisi luulla, meilla ei olla mahataudissa.
Muutamien paivien ajan olen laatinut sotasuunnitelmaa parvekepuutarhurointiini. Salaattia, yrtteja ja kesakurpitsaa haaveilen heittavani aurinkoiselle etelaparvekkeelle kasvamaan. Lieko tama innostus lahtenyt valloilleen jo aiemmin mainitun persiljankasvatuspussin sisuksista kurkistelevista pikkuisista.

Eilen sitten koitin etsia netista paikallisia puutarhaliikkeita, yhtakaan kun ei ole sattunut kulkureitilleni. Yksi loytyikin, tyokaverin opastuksella. Vihannesten ja yrttien siemenien lisaksi vilkaisin nettisivuilla vahan kukkavalikoimaa ja sieluni silmin nain parvekkeellamme seuraavanlaisen kombon:

Ihanan pirtean varista Californian Poppya keskelle pyoreaa ruukkua 


 

ja Pansy Black Beautya varikkaampaa ja korkeampaa ystavaansa ymparoimaan. Aika hyva, jep? (Tama on muuten aika huolestuttavaa etta suunnittelen parvekekukkia. Ei kai minun pitas semmosista olla kiinnostunu - tassa iassa!?)

Tassa vaiheessa olin jo ihan sikamaisen mielissani: ihania kukkia ja itsekasvatettua syotavaa! Oli aika paljastaa suunnitelma kanssaelajalle, joka huomasi fiksumpana etta tulemme kesan aikana todennakoisesti muuttamaan tasta asunnosta ja nykyisen kokoinen parveke on aikamoinen harvinaisuus taalla pain, ja yleensa parveketta ei ole ollenkaan.

Romanttiset unelmani omasta pikku parvepuutarhastani romuttuivat siis kertaheitolla. No, ehka hankin ikkunalaudalle persiljan kaveriksi vaikka basilikan, kesakurpitsat kun ei taitais siella oikein viihtya.


Yks kakkaa, kaks kakkaa, tosi kakkaa. Siemenia ei tarvitakaan.

Tuesday 6 April 2010

Karvaisia paasiaispohdintoja

Viikon ensimmainen tyopaiva, henkinen maanantai, on nyt  takanapain. Voi etta voikin jo vasyttaa, lahinna haranpyllya flunssailuaikana heittaneen unirytmin ansiosta. 
No, eikohan asia tana yona korjaannu kun kupsahdan sankyyn jo kymmenen maissa. 
Reippaasta tyonteosta palkitsin itseni juuri sadalla grammalla Brie-juustoa, jotain antaumuksella ahdoin naamaani. Mikahan siina onkin etta se on niin hyvaa. Melkein kuin suklaata - mutta parempaa. 

Eika se tyontekoni oikeasti niin kamalan kovaa ollut, minulla kun on ehka maailman helpoin (ja valilla tylsin) tyo. Ihania tyokavereita ja mukavia asiakkaita. Kivana plussana nyt myos koululaisten paasiaislomien aikana jaettavat 1000 suklaapuputikkaria, joita tanaankin ojentelin onnellisille pikkumiehille ja -naisille palkinnoksi Alice in Wonderland-arvoitusten selvittamisesta. Myos itse paasiaispupu hypahteli pitkin ostoskeskuksen kaytavia jakaen karkkia himoshoppaajille, energiatason yllapitamiseksi varmaan.
 Toihin on aamulla kiva menna ja siella on tosi kiva olla. Toivonkin etta sopimusta henkilostovuokrausfirman ja ostoskeskuksen valilla viela jatketaan 18. paivan jalkeen eika tarvisi alkaa etsimaan uutta, hyvin todennakoisesti tylsempaa tyota.

Kotimatkalla poikkesin muuten Rainbow Room International-nimiseen kampaamon tassa lahella. Hakivat hiusmalleja ensiviikolle ja kavin kurkkaamassa mista on kyse. Minun hiustenpituudelleni vaihtoehdot rajautuivat kahteen: 
1) ihan jarkyttavaan pottakampaukseen, joka oli sivuilta vedetty siiliksi, aikalailla juuri nain 


2) aika simpsakkaan, punkahtavasti nimettyyn lyhyeen hiustyyliin, jossa  hiukset olivat sivuilta sheivattu lyhyeksi ja paalta jatetty aika pitkaksi. Ehka kuvailisin sellaiseksi naiselliseksi keesiksi.

Kenellekaan ei varmaan tule  yllatyksena etta nayttaapa tuo jalkimmainen ihan milta tahansa, ottaisin mieluummin sen. Leikkaamaankin ovat ilmeisesti aika hyvia, nettisivuilta kun vaklasin etta normaalisti naisten hiustenleikkuu maksaa n. 50 euroa. (mita etta?!) Varjays ei kuitenkaan kuulunut pakettiin, joten taytyisi sitten itse heittaa vari paahan, noilla hinnoilla en nimittain taida samassa kampaamossa tukkaani varjata.

Taytyy nyt kuitenkin viela kayda kurkistelemassa sita kuvaa siella kampaajalla ja yrittaa etsia netista teidankin arvosteltavaksi. Hiustenleikkuu paiva olisi nimittain 12.4., minun synttaripaivanani, joten en haluan nyt olla varma tulevasta hiusmallistani ettei tarvi itkea koko synttaria kun on ruma tukka...

Monday 5 April 2010

Nam!

Rakas siskoni vinkkasi Chocochili-ruokablogista loytamastaan Shepher's Pie-ohjeesta, jota itsekin tanaan paatin testailla nain henkisen Sunnuntai kunniaksi. (oma tyoviikkoni kun alkaa huomenna, tiistaina)

Chocochilia kannattaa muuten kayda muutenkin kurkkimassa vaikkei kasvisruokaa yleensa kokkailisikaan - kuvat ovat nimittain sen verta kauniita!




Toisin kuin alkuperaisohjeessa, kaytin perunamuusin tilalla kukkakaalimuusia ja varsisellerin jatin pois, kaupasta kun ei loytynyt luomua. Lue taalta, miksi erityisesti varsiselleri kannattaa ostaa luomuna muutaman muun vihanneksen ja hedelman lisaksi.

Alkuruuaksi soimme Linguini Aglio e Olio, simppelimmin pastaa valkosipulilla ja oliivioljylla (ja hyvalla tujauksella chilia!), kaupasta kotiutuessa nalka oli jo nimittain aivan huutava ja mika parempi tapa se hiljentaa kuin aivan tavattoman yksinkertaisella mutta ah niin jumalaisen maukkaalla pastalla. (ehkei pastakaan niin pahasta jos sen peittaa noin hyviin muihin aineksiin? ;D)
Resepti talle simppelille herkulle loytyy esimerkiksi taalta.

Kumpaakin reseptia kannattaa ehdottomasti kokeilla. Ai mita herkkua!

Friday 2 April 2010

Maa alhaalla alla by Elli Mestarisuomentaja

Ylioppilaaksi kirjoitettuani vuonna 2007  paatin pitaa valivuoden ja ystavani houkuttelema lahdin Australiaan. Matkustaminen kyseiselle mantereelle ei koskaan ollut suurin tai edes pienin haaveistani, mutta paatos lahtea oli yksi elamani parhaista.

Tarkoituksena oli matkustella ympari Australiaa viiden kuukauden ajan. Paluulippukin loytyi taskusta. Niin kuitenkin kavi, etta eteeni putkahti vallan ihana otus, poikaystavani siis, ja paluulippu jai kayttamatta. Uusi ostettiin vasta kahta vuotta myohemmin.

Noihin kahteen vuoteen mahtui paljon juttuja...

Huonoa huumoria...







Omituisia otuksia...




(ei paljon naurattanu)



Kolme kuukautta farmielamaa...




   ...tyylikkaasti pukeutuneena, tottakai!






Ihania paivia (ja oita) rannalla...






      (...ja muutama lisakilo!)


Niita huonompiakin hetkia...




Astetta eksoottisempia tilhia lintulaudalla...



Kaksi synttarikakkua...

                                                                               2008

                                                                              2009

...ja kaksi synttaripusua... (eihan meilla kun vaan synttareilla ja kerran kesassa!)


                                                                             

Hyvia poseerauksia... (ja kuvanmuokkauksia! :D)






...ja valitettavasti niita vaha huonompiakin!



Uusi karvainen rakkaus... (tuo koira siis)

     (Rakkaat rannalla)

                             (yksi ammattimaisen kotitrimmauksen lapikaynyt ja toinen pahasti sen tarpeessa...)



Ja kaikista tarkeimpana parhaat hetket rakkaiden ihmisten kanssa.












Monenlaista on siis kahteen vuoteen mahtunut ja monta ihanaa muistoa on jemmassa pahojen, ja miksei hyvienkin, paivien varalle.

P.S. Kiitos Sagalle vinkeista Bloggerin kayttoon liittyen.  (ja ihanasta blogista tietenkin myos!)
Sainpahan jotenkin kaytettya hyodyksi taman neljan seinan sisalla flunssaisena oleskelun! :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...