When going gets tough, the tough get going.

Nyt menee kuulkaa melkoista vaille onnen varassa tama kotiin jouluksi paaseminen.
Seka eiliselta etta talta paivalta oli kaikki Glasgowsta Lontooseen lentavat lennot peruttu ja aamulla jo aidin kanssa Skypessa jutellessa itkua tihrustin. "Oisko sulla mitaan ruokia mita erityisesti haluaisit jouluksi?" "No ei kannata hankkia ku en mina varmaan edes paase BYAAAHAAAA!"... Ellihan pillittaa, aivan kuten laulussa kerrotaan.

No, niinhan siina kavi, etta se lento, jolle minun oli huomenna tarkotus menna, peruttiin.
Isa rakas kuitenkin jaksoi viidentoista sekunnin valein soitella British Airwaysin asiakaspalveluun kunnes lopulta paasi jonoon (ihan kiitettavaksi aikaa) ja sai lipun vaihdettua huomen aamulla klo. 07.05 lahtevaan koneeseen. En varmaan saa yolla nukutuksi kun joudun viiden minuutin valein kayda varmistamassa etta se kone varmasti aamulla lahtee. Lontoostakin lahden hiukan aikaisemmalla koneella kuin oli tarkoitus joten Helsingissa onkin lentokentalla hengailuun varattu aikaa ruhtinaalliset kahdeksan ja puoli tuntia. Ajattelin kuitenkin kayda, itkien tottakai, Finnairin tiskilta kysymassa josko voisivat mitenkaan mahduttaa minut johonkin aikaisempaan koneeseen. Kyyneleitten lomasta jo onnistun sopertamaan sanat "lumi", "Heathrown lentokentta", "joulu" ja "en oo nahny perhetta vuoteen", luulisi varmasti kovimmankin lentokenttavirkailijan sydan sulavan. :D

Tanaan juhlittiin Geoffin 28-vuotis synttareita. Pappa sai lahjaksi minulta akkuporakoneen. Jep, ei kuulosta kovin romanttiselta mutta sitakin tarpeellisempi ja toivotumpi lahja oli. Kylla nyt kelpaa huristella vuokrakampan seinat tayteen reikia! Illaksi suunnitelimme molemmat lahtevamme stand-uppia katsomaan, ja Geoff esiintymaan, ja siita drinkeille. Koska tama huomisen lento aikaistuikin iltapaivasta aikaiseen aamuun, ajattelin etta on parempi ehka jaada kotiin pakkaamaan matkalaukku valmiiksi aamu viiden heratysta varten. Pitihan sitakin nyt sitten pillittaa, kun en paassyt Geoffin synttareita juhlistamaan, mutta onhan tassa toki viela kaksi vuotta aikaa niita juhlia ennen maailmanloppua, Geoffin 30. syntymapaivaa vuonna 2012...

Joka tapauksessa paivassa on ollut enemmasti hyvaa kuin huonoa ja kunhan nyt vaan paasisin huomenna edes sinne Helsinkiin asti, olis kaikki asiat enemman kuin mallikkaasti.


Pitakaahan kaikki sormet ja varpaat ristissa etta paasen lento lahtee aamulla haaveiltuun aikaan eika tarvi jaada lentokentalle itkemaan!

Inhottavaa ja mukavaa jannitysta

Minua pelottaa. Lunta on taas tupruttanut erityisesti Englannissa enemman kuin tarpeeksi ja parin paivan paasta pitaisi lentaa kotiin jouluksi. Tuhannet ihmiset ovat viettaneet jo kaksi yota Heathrown lentokentalla eivatka nama lumiamatoorit ole onnistuneet avaamaan kuin yhden kiitoradan. Lentoja Heathrowlta lahtee ilmeisesti paivassa vain noin kymmenisen. Jos tilanne jatkuu samanlaisena keskiviikkoon asti, voi hyvinkin olla etten paase kotiin jouluksi. Aitia ikava! :(
 

Tassa pelossani myotaelaessanne voitte kayda myos tekemassa jotain mukavaa, eli osallistumassa Ainon Majan arvontaan! Jotain mukavaakin jannitysta siis luvassa taman inhottavan lisaksi! Elamme jannittavia aikoja.

Ei menny niinku Stromsossa...

Joululahjaostoksilta palattuani ihastelin Kalastajan Vaimo-blogin paperilumihiutaleita. 
Tasta inspiroituneena kaivoin sakset ja paperia esille ja mallikuvaa tihrustaen ajattelin tehda samanlaisia lumihiutaleita meillekin ikkunaa koristamaan...

 

:D

Kuvassa ylimmaisena siis Kalastajan Vaimon ohjeiden ensimmainen lumihiutale...:D

 Alimmainen sitten ihan omaa muotoiluani. 

Taidan jattaa askarteluhommat tastalahin muille.  :DD

Saturday Night Fever

Kuten ystavani vast'ikaan tokaisi: "You are a disgrace to your student race". Opiskelijarodun hapeapilkun kunniamaininnan sain siis, tata ensimmaista ulkomaalaista taitamattomille tiedoksi.
Alkoholinjuontini on kuulemma ihan havettavan vahaista, samoin kun klubitus. Kotilaksynikin olen koittanut tehda - no okei, ainakin jotkut niista.

En viitsi edes kertoa tuolle kaverille miten olen viimeiset 20 minuuttia kuluttanut - 
launtai-iltana. Nimittain nain:

Kuva royhkeasti pollitty googlesta. Minun kumihanskani oli nimittain keltainen. Jep, onnistuin loytamaan vain yhden kumihanskan.

Kumpparit jalassa hinkkasin kaakelinsaumoja puhtaaksi ja yritin saada jollain hirvittavalla myrkylla hometta irti silikonisaumasta seinan ja kylpyammeen valilla. Ilmeisesti joko joku hiukkasen huonompaa sorttia oleva rakennusmies on tuota kylpyhuonetta ollut rakentamassa. Kaakelit torrottavat seinasta mika millakin syvyydella ja selvasti on tuo torppo valinnut vaaranlaisen silikoninkin. En ole nimittain ennen nahnyt saumaan SISALLE kasvanutta hometta. Olen tassa lyhyen elamani aika katsonut sen verran monta tuntia Remotti-Reiskaa etta itekkin olisin tehny paremmin!


Nyt myohaisen pikaillallisen laittoon kloorihoyryissa ja sitten sohvalle kainalopaikalle katsomaan telkkaria. Ehkapa otan lasillisen valkkaria ruoan kanssa ettei tule taas sanomista tasta huonosta opiskelijaelamasta...
 

Yokuuhaaja

Viime yona ei uni tullut. Jo puolisen tuntia sangyssa pyorittyani piti viela nousta tarkistamaan olivathan esseessa pilkut ja pisteet varmasti oikeissa kohdissa. Entas kirjaston kirjat, millon ne pitaa palauttaa? Kun nama kaikki, sillon yolla valttamattomalta tuntuneet jutut, oli tarkistettu, jatkui pyoriminen. Varttia vaille yksi katsoin kelloa viimeisen kerran.

Neljalta uni taas karkasi. Ai niin, ne pyykit. Nousin siis ylos ja ripustin mikrokuituliinat ja pikkupyyhkeet kuivumaan. Akkia takaisin sankyyn ja unta metsastamaan. Pyorimiseksi meni taas ennen kuin onnistui.

Tana aamuna tutoriaaliin raahautumisen sijaan jain uneksimaan tahan olohuoneen futonille. Ja hyvin se uni maistuikin, nyt kun on valimerkit oikeissa paikoissa ja pyykit ripustettuina.

Peilissa paistavat Glasgown tummimmat silmanaluset. Jospa ensi yona paremmin.

Jouluhommia

Joulupukki toi tana vuonna yhden lahjoista etukateen. Lumen ja pakkasten takia yliopisto on nimittain ollut maantai-iltapaivasta asti suljettu eika viime viikollakaan tainnut kahta luentoa enempaa olla. Taallapa sita olen sitten kotisohvalla mohmottanyt valilla kouluhommia tehden ja glogista ja joulutortuista haaveillen.

Vaikkakaan ruoan muodossa en ole joulun odotuksesta  paassyt nauttimaan, ostin sentaan jouluvalot ja joulutahden ikkunalaudalle hiukkasen fillista tuomaan. Kylla kelpaa laiskotella.

Lennot Suomeen on varattu 22. paivalle joulukuuta ja hiukkasen alkaa jo jannittamaan mitenhan lie jouluksi kotiin ehtiminen onnistuu kaiken lumen ja lakkoilun keskella. En millaan nimittain haluaisi viettaa jouluani Heathrown lentokentalla.
 

Eipa minulla sen erikoisempaa kerrottavaa ole talla kertaa. Taidanpa tehda perinteiset eli keittaa kupin teeta ja ruveta kouluhommiin. 

Talavi

Jotain odottamatonta tapahtui perjantai-iltana. Istuimme Geoffin kanssa sohvalla katsomassa telkkaria kun ulkoa kuului omituinen kolahdus. Nain kerrostalon pohjakerroksessa asuvalle se saattoi tarkoittaa montaakin eri asiaa. Ehkapa orava seikkaili lasinkerayslaatikon paalla tai pervo kurkisteli verhojen valista sisalle olohuoneeseen. Varmana jalkimmaisen vaihtoehdon todenpitavyydesta lahetin Geoffin kurkkaamaan keittion ikkunasta, minka nakoinen hiippari olohuoneen ikkunan takana oikein koikkelehti ja josko poliisin soittaminen paikalle olisi ajankohtaista. Pervohiipparin sijaan verhojen takaa kuitenkin paljastui vielakin miellyttavampi yllatys... (What can I say, I love action? ;D )

Ulkona satoi lunta! Yo oli muuttunut sysimustasta omituisen oranssiksi ja suuria lumihiutaleita satoi maahan kovalla vauhdilla. 
Kannoimme makuuhuoneesta peitot ja tyynyt olohuoneen futonille, verhot jatettiin auki ja yo nukuttiin olohuoneen sohvalla. Jostain ihmeen syysta vasta tuo lumen nakeminen toi jonkinmoisen jouluolon ja pysyttelinkin hereilla muutaman hetken seka vartioiden lumen maassapysymista etta valmistellakseni itseni mahdollisimman hyvakaytoksisen nakoiseksi tonttuja varten... 

Lauantaina lahdimme tapaamaan Geoffin serkkua keskustaan ja intopinkea arktisen alueen asukki oli elementissaan liukastellessaan hiekottamattomilla jalkakaytavilla.

Myonnettakoon, etta Helsingin 37 cm:n paksuiseen lumikerrokseen verrattuna tama on melko saalittavaa, mutta taysin odottamattomana yllatyksena silti nostatti tuollaisen ylla nahtavan idioottimaisen virneen naamalle, joka on taman paivaisen lumisateen jaljilta vain pahentunut. (leukoihin sattuu)

Kaikki nailla huudeilla asuvat eivat ole tosin ihan yhta mielissaan. Talvirenkaat kun ovat tallaisten lumisempien talvien harvinaisuuden vuoksi ihan tuntematon kasite, junat eivat oikein meinaa toimia ja onhan se lumessa tarpominenkin vahan inhottavaa. Joidenkin mielesta ihan niin inhottavaa, etta samalla kurssilla kanssani olevat nuorukaiset olivat monet varmoja siita, etteivat paase huomenna luennolla. Vaikka junat nyt kulkisivatkin, niin mieti nyt miten inhottavaa on kavella se 500 metrin matka juna-asemalta kampukselle. Hyi.

Suomalainen nahkasaapasjalkakissa suunnittelee kuitenkin vetavansa villasukat saappaiden alle ja tarpovansa koko kahden kilometrin matkan yliopistolle tuossa 15cm:n hangessa. On se rohkea, tuo jaakarhun saarikarvoituksella siunattu melkein-lappilainen.

Taman ilahduttavan saamuutoksen innoittaman taidan torstaina houkutella Geoffin kanssani kaupungille hankkimaan jonkimoista joulukoristusta tanne meille kasvattamaan tata lumen mukanaan tuomaa joulukutkutusta.

 

 

Enpa olis uskonu!

Nyt seuraa kuulkaas ihmeellinen uutinen: mina olen alkanut pitamaan yliopistosta!
Enpa ois muutama viikko viela tallasta uskonu mutta totta se on. Vaikka hommaa tuntuu tursuavan joka paikasta enemman kuin tarpeeksi, on yliopistolle aamuisin meneminen silti ihan mukava juttu. Tuntuu jopa etta se vanha tuttu, poljaily-Ellikin alkaa taas nousta pintaan ja olen jo paljon enemman oma itseni sen masentuneen, vasyneen ja karttyisen tyypin sijaan, joka viela muutama viikko sitten suunnitteli opiskelun lopettamista ja uraa esim. siivoojana.

Taman syksyn suurinta kouluprojektiakin varten alkaa aihe hiukan selviamaan, kiitos taman aamuisen kirjastotadin jarkkaaman tunnin ansiosta. Kylla vain, herasin tana aamuna, vapaapaivanani, jo kahdeksalta ja suuntasin yliopiston kirjastoon, ja kerrankin tuntui ettei mennyt vapaapaiva ihan hukkaan. Toki palkitsin itseni tasta urotyosta parin tunnin paivaunilla kotiuduttuani.

Hiukkasen muitakin kouluhommia sain tanaan aikaiseksi. En nyt kuitenkaan tuotteliaisuudellani kavis hirveasti lesottamaan - suurin osa paivasta kun meni ihan tassa sohvalla mollottaessa.
Pyykkia sain kuitenkin pestya ja kiitos Geoffin uusien akryylimaalia mainostavien tyopaitojen, pesen juuri samaa koneellista pyykkia ja toista kertaa. Laadukkaasti painettu maalimainos kun irtosi pesukoneessa ja levittyi kertomaan ilosanomaansa pienen pienina valkoisina palasina joka ikiseen _mustaan_ vaatekappaleeseen... Toivottavasti toinen kerta toden sanoo.

Perjantaina juhlimme Geoff&Elli-tiimin kolmivuotispaivaa: Geoff Aberdeenissa stand-up-keikalla ja mina lapsenlikkana. Ei menny taas ihan putkeen tama aikataulutus. Lauantaiksi varasin kuitenkin poydan muutaman korttelin paassa olevaan meksikolaisravintolaan, joka ainakin asiakasmaaran perusteella vaikuttaa tarjoavan aika hyvaa ruokaa. Jotakin muutakin mukavaa olisi kiva lauantaille keksia. Taytyy nyt mietiskella mita se lie voisi olla. Ideoita saa esittaa!

Kakkaa ja oivalluksia

Tana aamuna iski vatsatauti ja tassa sita nyt istuskellaan puoli kymmenelta miettimassa minka kouluhomman vaantamista alottaisin ensimmaisena. Rohkeus ei ihan riittanyt kokeilemaan, olisinko selvinnyt puolen tunnin kavelysta yliopistolle ilman kakkaa housuissa...

Kakkajuttujen lisaksi muitakin iloisia uutisia on luvassa. Opiskelu ei nimittain tunnu aivan niin kamalalta kuin tuossa pari viikkoa sitten. Lieneeko sitten se kovasti mainostettu suomalainen sisu ja "Minahan en luovuta!"-mentaliteetti jotka ovat nyt jostain tarttuneet. Eihan parin tuhannen sanan tutkimukset ja esseet nyt ihan niin kamalia ole kunhan vaan ottaa itsea niskasta kiinni ja jarkkailee. Aloittaakin olen jo koittanut, mutta hiukan viela takkuaa. Eikohan se tasta.

Sain eilen tietaa mille ala-asteelle paasen harjotteluun, ja tuossa kuun loppupuolella onkin jo ensimmainen tutustumispaiva (toivottavasti) ihanaan ekaluokkaan Milngaviessa (kuka olisi arvannut etta tuo lausutaan "Mullgai"?) Kovasti odotan etta paasen naiden paperihommien sijaan kokemaan sita ihan oikeaa opemeininkia. Toki siitakin nyt pitaa kirjoittaa jattilaisraportti, mutta onneksi vasta kevaalla...

Taitaa taas olla aika teekupposelle ja sen jalkeen taidan alkaa taistelemaan ystavani British Education Indexin kanssa ja etsimaan artikkeleita avioeron vaikutuksesta lapsiin. Viimeksi BEI taisteli aika kovasti vastaan eika parin tunnin etsinnoista seurannut muuta kuin kipeat hartiat ja kevyt epatoivo. Ehkapa tanaan paremmin!

Chaos, panic and disorder -- my work here is done.

Ajattelin tulla rikkomaan tata jo muutaman viikon vallinnutta blogihiljaisuutta. Hiljaisemman ajanjakson pituus tasmaa melko tarkkaan yliopiston aloittamisen kanssa ja onhan tama tosiaan ollut myllakkaa. Vahintaan kerran joka viikko on pitanyt tirautta "en osaa, en jaksa"-itkut tai vahintaankin mietiskella, miten ikina lahdin yliopistoon. Tanaan viimeksi vahan kiukustelin ja mietin, ettei se siivojankaan ura yhtaan hassumpi olisi loppujen lopuksi...

Olen asettanut itselleni tavoitteeksi olla jouluun mennessa jo ainakin suhtalaisen kohtalaisen hyvissa valeissa opiskeluni ja sen aikataulujen kanssa. Toistaiseksi eletaan viela aikaa, jolloin muutaman tunnin yliopistopaivan jalkeen takki tuntuu aika tyhjalta ja keskittyminen lukemiseen vaikealta. Lukeminen yleensakin ei ole tahan mennessa ollut oikein minun heiniani (Terveisin Kolmen L:n ylioppilas - Lukio Lukematta Lapi) ja nyt olen ihan vapaasta tahdostani, ilmeisesti, hankkiutunut tilanteeseen, jossa en enaa lukematta parjaa. What was I thinking?!

Tottahan on, ettei elamassa paljoa saavuta jos aina pysyttelee mukavuusalueellan eika joskus puske lapi harmaan kiven. Taytynee pitaa tama mielessa ja luottaa siihen etta jonain paivana nama ensimmaisen vuoden turhautuneisuudet ja stressit tuntuvat ihan turhilta.

Rakas Joulupukki,

Tana jouluna haluaisin lahjaksi lukupaan, jarjestelmallisyytta ja stressinhallintakyvyn.
Poni ois kiva kans. Tai edes kesyrotta. Tai marsu.

 Terveisin 

Elli

 

Opiskelijatko koyhia?

Kaytin tuossa juuri noin elamani toista kertaa taulukkolaskentaohjelmaa ja nappailyn tuottamat ilouutiset olivat seuraavat:

Vuokran, laskujen ja ruoan jalkeen kuukaudessa minulle jaa kayttorahaa noin 39.5 euroa.

Ei saisi valittaa kun tietaa etta monella on asiat paljon huonommin eika rahaa ole tuonkaan vertaan, mutta pakko myontaa ettei tuolla budjetilla paljon valttamattominta enempaa osteta.

"That's-a one spicy meatball!"

"In what ways has your view on relative contribution of genetic as opposed to environmental influences on your own development as an individual changed as a result of reading of Lightfoot, Cole & Cole (2009) Chapters 1 and 2?"

Hyvin muotoiltuun kysymykseenha on tunnetusti helppo vastata.  Tahan malliin kuluu siis taalla tiistai-ilta:

Mario kiittaa, kuittaa ja lahtee tasta taas takaisin koulutyon pariin.

 

 

Satanen lasissa

Tama tassa on Aina Ilonan postaus numero 100! Nopeastipa on noinkin monta nappailyripulin tuotosta kertynyt ja seuraavaksi voinkin tavoitella vaikka sita 200:a postausta. Kuten aitini miesystava sanoisi, "Siina on oma hommansa".


Tata "mailikivea" juhlistaakseni tein tanaan aivan alyttoman hyvaa ruokaa! Kuva ei tee kylla herkulle ollenkaan oikeutta mutta ylistyssanat ja resepti itsessaan (+ripaus mielikuvitusta) toivottavasti saavat teidat uskomaan etta totta tassa puhun!

Taytetty kurpitsa, tarkemmin Butternut Squash, mika ikina lienee sitten tuolle herkulle suomalainen nimi, paasi tanaan testaukseen. Kokkaillessani seurasin loysasti tata ohjetta - taytteeksi laitoin puolityhjasta jaakaapista loytyvia aineksi. Fetajuuston ja tuoreen basilikan sijaan taytin kurpitsanpuolikkaat kermassa haudutetulla paprikalla ja fetajuustolla.

Laitan tahan nyt viela samaisen reseptin suomeksi, ehkapa mukavampi niin.




Kurpitsaa satanen lasissa 2-4:lle kurpitsan koosta riippuen


n. 750g  painoinen kurpitsa (riittaa kahdelle)
1 kynsi valkosipulia
voita
oliivioljya
suolaa, pippuria


puolikas paprika
vajaa desi kermaa (jaakaapista loytyi jotka paatin kipata sekaan)

100g fetajuustoa




1. Puolita hyvin pesty kurpitsa ja poista siemenet ja muu pehmea sisus lusikalla.
2. Lisaa tyhjaan "siemenkotaan" pilkottua valkosipulia (minulla puoli kyntta per kurpitsan puolikas) ja pieni pala voita. Sudi kurpitsan pintaan oliivioljya ja mausta suolalla ja pippurilla ennen uuniin tyontamista. Uuni kannattaa lammittaa noin 190 asteeseen, kiertoilma hiukan alempaan lampotilaan.
3. Paista kurpitsanpuolikkaita uunissa noin tunti, tai kunnes kurpitsan sisus on ihanan pehmeaa. 
4. Koverra pehmea hedelmaliha kurpitsasta (ja koita olla syomatta taytetta jo tassa vaiheessa!) - jata reunat kuitenkin noin sentin paksuisiksi, jotta kurpitsa pysyy paremmin kasassa.
5. Muussaa kurpitsa ja ihana valkosipulinen voi kulhossa ja sekoita mukaan muut taytteet. Fetajuuston suolaisuus sopi ainakin ihan mahtavasti makean kurpitsan kanssa. Itse lisasin mukaan hetken kermassa haudutettua, pieneksi silputtua paprikaa.
6. Kippaa kaikki tayte takaisin kurpitsankuoriin ja laita koko komeus uuniin viela noin viideksitoista minuutiksi.

Mina keitin viela seuraksi hiukkasen riisia jotta Geoff saa ilmeisesti tarvitsemansa noin 800g hiilihydraatteja paivassa... ;D Itse olisin voinut kylla riisin jattaa valiin, sen verran tayttava oli nimittain jo pelkka kurpitsakin. 

Nytpa taidan, kotilaksyjen sijaan (ei tarvi huolestua aiti, ne on vasta perjantaiksi!), tarttua lasiin Sauvignon Blancia (ei tarvi huolestua aiti, yksi lasillinen vaan!) ja odottaa innolla taman hetken lemppariohjelmaani, Jamie's American Food Revolution:ia alkavaksi.

100!

Glasgow State of Mind

Ensimmainen viikko koulua takana. Tanaan minulle selvisi etta yliopistossa pitaa ihan oikeasti opiskella. Siis vapaa-ajalla! Ois joku voinu etes vahan varottaa! ;D
Nimim. Koko kouluaikanani olen tehnyt ehka noin 2% annetuista kotitehtavista...

Loppuun viela yksi naurun pyrskahdyksia minulle aiheuttava biisi. Aksentin ymmartaminen voi olla hiukan hankalaa, eika sanoituskaan valttamatta aukea jos ei Glasgowssa ole kaynyt. Kertokaa miten kavi!

Ekaluokkalainen kavelee kuin nainen

Kaksi paivaa yliopistossa ja kaksi huonosti nukuttua yota takana. Vasyttaa.
Opiskelu ei alkanut ihan yhta suurella ilolla ja innostuksella kuin olin ajatellut. Kavi ilmi etta kolmen valivuotta lukion jalkeen ovat tehneet tehtavansa ja vieraannuttaneet hiukan opiskelusta. Esimerkiksi eilen saatu pienenpieni kotitehtava tuotti jo tuskaa, mutta eikohan tassa muutassa viikossa paase taas taas opiskelun makuun.

Tana aamuna satoi, ja ikkunasta ulos kurkatessa meinasin melkein jaada kotiin. Reippaana tyttona heitin kuitenkin Geoffin sadetakin niskaan ja kerkesin viela ajoissa kouluun - farkut lapimarkana ja ketutus huipussaan. Housut kuitenkin paivan mittaan kuivuivat ja ketutus havisi. Aamun ensimmaisella, matematiikan & pedagogian, luennolla nama edistysaskeleet eivat kuitenkaan viela tapahtuneet. Ketutus jatkui ihan lapi luennon joutuessani istumaan jattimaisen luentosalin takimmaisessa rivissa yksin (en mina nyt silti liian aikaisin luennolle saapunut... ;D), ja huomasin viettaneeni hieman liian vahan vapaa-ajastani viimevuosina matikan parissa...
(as if). Eikohan ne jutut tuolta aivojen syovereista viela kuitenkin loydy kun tarpeeksi kaivaa. 

Paasin haluamalleni valinnaiskurssille, Understanding & Supporting Childhoold, joka alkaa vasta tammikuussa, joten jouluun asti seka maanantai- etta perjantai-iltapaivat saan istuksella kotona napaa kaivelemassa. Ehka hiukan liian optimistista ajattelua tuo kuitenkin, jotain esseeta varmaan vaannan navan kaivelun sijaan. 



Huomenna onkin koko paiva vapaata (tuuletukset tahan valiin), ja ajattelin nyt vihdoinkin saada opintotukihakemuksen liitteineen lahetettya KELA:lle. Muutama liite puuttuu viela mutta laitamma niita sitten perasta menemaan.


Nyt kuppi teeta, villasukat jalkaan ja kaalipadan tekoon.


P.S. Sain eilen koulusta repun. Ihan oikeaa eka luokan meininkia oli siis lompsiessa kotiin reppu selassa. Talla kertaa repussa vaan ei ollut reissuvihkoa ja siistia penaalia vaan noin 5kg:n painoinen Curriculum of Excellence, Skotlannin koulujen opintosuunnitelma. Kevytta iltalukemista...

Elamani suuria kohokohtia

Perasta seurasi viela seinalleni kirjoitettu "Olet ihan täysi IDIOOTTI!! JA ruma"

Kuinka moni teista voi sanoa etta on saanut haukkuja seka tyhmyydesta etta rumuudesta itse Johanna Tukiaiselta? :D

MAMMA WAS HERE

Kuten olenkin jo tassa kertaa mielissani mainostanut, kavi aitini vasta taalla meilla ja myos Skotlannissa ensi kertaa. Tassapa siis kuvareportaasia tapahtuneesta:

Geoff nautti perinteista skotlantilaista aamupalaa vasta poimitut kukkaset nanniensa peittona.

 

Kaytiin Kelvingroven taidemuseossa. Monta tuntia meni kierrellessa ja silti lahemmas puolet jai nakematta.

 

 

Mehilaisia tuolla kameralla oli tarkoitus katsella, mutta minusta toimi aika hyvin tahankin tarkotukseen...

 

Museon jalkeen kiivettiin aidin kanssa viela kukkulalle tiirailemaan Glasgown yliopistoa

Yhtena paivana huitaisimme junalla heti aamusta Edinburghiin:

 

Kiipesimme 287 porrasta Scott Monumentin huipulle. Tassa oltiin viela korkeudella jossa ei viela edes viela kovasti hirvittanyt...

 

Ihan ylimmalta tasolta ei taida yhtaan hyvaa kuvaa olla (jos edes  huonoja). Aarettoman kapeasta portaikosta ylimmalle tasanteelle selvittyani alkoi hatakakka jo siina maarin kurkkia etta alas taytyi paasta ja pian!

Paivan kiipeilyosuuden jalkeen siirryttiin auringonpaisteeseen nauttimaan virvokkeista. Tassa viela oltiin koleita mutta seuraavana paivana kummatkin silmatulehduksen saaneina, joka ilmeisesti noiden Geoffin aurinkolasien valityksella tarttui,  ei pink eye-perhetta enaa niin paljoa naurattanut. 

Syotiin me kans! Minulle pinaattilla, vuohenjuustolla, punajuustolla ja punasipulihillolla paallystetty herkkupizza. Ai etta olikin hyvaa.

 

Jalkkariksi iso kupillinen kahvia ja pala juustokakku puoliksi aidin kanssa (huono paatos), jonka tassa vaiheessa olin jo kerennyt survoa tuonne onnellisen nakoiseen naamaani.

 

Ilo kuitenkin loppui lyhyeen kuin jouduin viimeiset rahani antamaan almuja anelevalle aidilleni. No, koyha antaa vahastaankin. ;D

Sitten lahdettiinkin Edinburghista kotia kohti. Ihan liian vaan puukotuksia ja narkkareita minun makuun...

Aidin kamerasta loytyy viela vaikka kuinka paljon lisaa kuvia mutta kiireissani ja tyhmyyksissani en niita muistanut kopioida omalle koneelleni ennen aidin kotiinlahtoa. No, naitahan sattuu.


Kuten normaaliin aiti-tytar-suhteeseen kuuluu, piti tuon kymmenpaivaisen vierailun aikana vahan tapellakin mutta kaikenkaikkiaan oli aivan ihanaa saada aiti tanne.

I <3 Mamma

Tonni kalaa: tonnikalaa.

Aitini taalla vieraillessa kokkasi han minulle tonnikalapihveja. Maukkaaksihan ne osottautuivat, ja torstaina intouduin sitten paistelemaan pihveja itsekin. Niiden seuraksi pilkoin jaakaapista loytyneet kaksi perunaa ja puolikkaan lantun, jotka paistoin uunissa (lotkoiksi) ranskalaisiksi. Lisaksi sekoittelin pikaisen majoneesi-jogurtti-mitaikinakaapistaloytyy-kastikkeen.

Tonnikalapihvit 3-4 hlo:lle

2 purkkia tonnikalaa oljyssa

0.5 dl korppujauhoja

1 dl kermaa/maitoa tms

1 kananmuna

(sipulia)

suolaa, pippuria ja muita haluamiansa mausteita. (persilja, curry, cayannepippuri etc)

Korppujauho sekoitetaan kermaan ja annetaan turvota n. 10 min. Talla valin tonnikalat valutetaan ja sipulisilppu pehmennetaan paistinpannussa. Kaikki aineet sekoitetaan kulhossa ja valmiista massasta muotoillaan pihveja (8-10 kpl) pannulle. Pihvit paistetaan alhaisella lammolla n. 10 minuutti per puoli.

Voisihan naista taikoa vaikka hampurilaisiakin jos haluaisi, mutta tuntuvat maistuvan myos nain myohaisena aamupalana ihan suoraan jaakaapistakin...

Syysrakkaus

Kaunis ja aurinkoinen perjantai meinasi menna ihan hukkaan sisalla turhia murehtiessa. Ulos auringonpaisteeseen itseni raahattuani, Amelie-elokuvan soundtrackin iPodilta soidessa alkoi elama kuitenkin nayttaa ihan yhta kauniilta kuin paivakin.

Ihan ehdoton lempielokuvani, ei epailystakaan. <3

Condom - essential wear

Kavin tanaan Jordanhillin kampuksen opiskelijoita varten jarjestetylla lounaalla. Luokanopettajien lisaksi myos sosiaalityon ja liikunnan opiskelijat seka taiteiljahipit on eristetty omalle kampukselleen noin neljan kilometrin paassa keskustasta. Tanaan kavimme kaikki (no, ainakin 50 meista muutamasta sadasta) yhdessa nauttimassa hyvin hiilihydraattipainotteisesta buffet-tarjoilusta. Viiniakin oli meita varten varattu 24 pulloa, mutta muutamaa tyyppia lukuunottamatta kukaan ei kehdannut leimatua paivatenuttajaksi...

Juna-asemalta Student Unionia kohti kavellessani mietin tulevia luokkakavereitani, joista useat ovat vasta 17-vuotiaita. Tamahan nyt ei viela niin kamalasti jarkyta, mutta ajatus siita, etta heidan ollessaan viidennella luokalla, aloittelin mina jo lukiota... Tunsin oloni kieltamatta vahan vanhaksi.

Student Unionilta sain lahjaksi kassillinen kraasaa mm. pullonavaajalla varustetun avaimenperan, kondomeja, kalenterin seka setelinpidikkeen...

Jep, ihan samaa mietin minakin...TALLASTA MAA OON AINA HALUNNU!
Tai voihan olla etta kyseessa onkin esimerkiksi lavuaarin paalle ruuvatta kuivausteline, johon koyhat opiskelijat ripustavat paketissa mukana tulleen kondomin pesun jalkeen kuivumaan... NO EI NYT SENTAAN! ;D

Olisiko tassa ainesta nyt ensimmaiselle blogiarvonnalle? 
Condom - Essential Wear-setelinpidike.  Luulen etta osallistujamaarat hipoisivat kattoa. :D

Hama-hamahakki

Eipas taas postaustahdilla voi paljoa kehuskella. Kyse ei ole paperihommien aikaavievyydesta tai edes tyokiireista vaan ihan silkasta laiskuudesta. Ehka se on tama syksy joka saa sohvalla lohoilyn ja muiden postausten lueskelun tuntumaan paljon oman blogin kirjoittamista houkuttelevammalta. Toivottavasti postausinnostus taas pian loytyy.

KELA:n kanssa hommat lie selviavat, eika tuo sohvapoydalla odottava paperipinkka tunnu noin suurimmaksi osaksi taytettyna enaa yhtaan niin pelottavalta. Muutama lappu lisaa ja sittenpa onkin urakka ohi.

Talla viikolla mina, The Freshman, vietan muiden uusien, veikkaisin tuhansien, Strathclyde Universityn opiskelijoiden tavoin Freshers Weekia. Omani aloitin tanaan viela toiden merkeissa mutta huomenna aion viettaa pari tuntia Speed Meeting-tapahtumassa. Huomenna tapaan usean muun opiskelukaverini lisaksi myos tulevan suomalaisen luokkakaverini, Miian, joka jo muutama kuukausi takaperin loysi blogini ja laittoi viestia. Omituisia juttuja nama blogit.

Keskiviikkona Freshers Weekin lukuisista tapahtumista suunnittelen menevani Freshers Fairiin, jossa kuulemma on tarjolla PALJON ilmaista tavaraa vaatteista lahtien. Kelpaa minulle kylla! Pari muutakin juttua viikolle on luvassa mutta kovin monet pippalot eivat niin houkutelleet vanhaa ja tylsaa kotihiirta. No, enpa viela sano etteiko joku saisi houkuteltua nautiskelemaan 99 pennin hintaisista drinkkeja student unioniolle...

 

Taman paivan epamaaraisen postauksen piristeena toimii googlest seuraavaa tarinaa kuvittamaan loydetty kuva. Pari viikkoa sitten, aitini viela taalla ollessa, loytyi tiskialtaasta aamulla aika karmivan kokoinen hamahakki. Aiti ja tytar joutuivat tietenkin kevyen paniikin valtaan, mutta urhea Geoff nappasi hampiaisen purkkiin ja heitti takapihalle. Tanaan Geoff kertoi minulle etta oli muutamaa paiva hamahakin ulos heittamisen jalkeen loytanyt samaisen hamahakin aamulla meidan sangysta! Hyi etta vielakin puistattaa ja oksettaa ajatella etta se jattilainen on saattanut tepastella vaikka mun naamalla. Hyi!


Nyt yritan unohtaa tuon allokkeen jotta paasen takaisin illalliseni pariin. Ei oikein meinaa just nyt maistua...






 

Stressia pukkaa

Muistatteko t uossa parisen viikkoa sitten kun valittelin flunssaani. Well, it's back! 
Syyna taman ankeuttajan palaamiseen lienee KELA:n kanssa taistelusta koitunut stressi. Sain puhelinsoiton pari paivaa sitten Kansanelakelaitoksen sedalta, joka sai minut stressini nousemaan nykyiselle tasolleen. Koska olen ollut Skotlannissa toissa, kuulun nyt ilmeisesti Skotlannin sosiaaliturvajarjestelmaan ja opintotukea saadakseni pitaa minun nyt ilmeisesti hakea osaksi Suomen jarjestelmaa. Optimisti-seta kertoi puhelimessa ettei hakemukseni kuulosta kovin lupaavalta silla minulla ei ole tarpeeksi kiinteita siteita (omistusasunto ja jahtiko 22-vuotiaalla pitaisi olla Suomessa odottamassa?) kotimaahani. Muuttoilmoituskin pitaisi tehda mutta siinakin on omat ongelmansa. Valitusta aiheesta voisin jatkaa vaikka kuinka mutta huomaan stressitasoni nousevan koko ajan tata kirjoittaessani, siispa jatan valituksen sikseen ja muut opintuen saamiseen liittyvat ongelmat mainitsematta.

Jos jollakin teista lukijoista on tietoa opintotuesta ja muuttoilmoituksista ja muista typeran byrokratian mukanaan tuomista paperihommahirvioista, auttakaahan toki.

Terveisin, 

uneton, flunssainen ja nyt huuliherpeksellakin kaunistettu Elli.

Ihana aiti

Oho! Viime postauksestapa onkin vierahtanyt jo melkein kaksi viikkoa. 


Hiljaisuudelle loytyy tosin hyva syy...

Nimittain meidan mamma! Viimeisen kymmeneen paivaan on mahtunut paljon shoppailua, visiitti Edinburghiin ja aivan jarjettomat maarat naurua - yleensa ihan typerille jutuille, kuten tassa perheessa on tapana. Kuvia on uudessa (!), isan ostamassa kamerassa melkoinen kasa, joten valikoin sielta lahitulevaisuudessa hiukan pienemman niita parempia rapsaisyja ja kerron teille lisaa ihanasta lomasta . Nyt kuitenkin keitan kupin teeta ja sitten alan siivoamaan. On ne nuo aidit niin kovia sotkemaan... ;)

Itte tein!

En todellakaan ole DIY-tyyppia haaveiluista huolimatta. Ihaillen seuraan blogeja, joiden kirjoittajat jaksaavat naprata ja rakennella vaikka mita upeita juttuja. Itsellani tuollaiset projektit yleensa muuttuvat suunnitellusta mukavasta pikku askarteluhetkesta kiroiluksi ja hampaiden kiristykseksi. Saatanpa pikku kiukkuitkutkin siina heittaa, ihan noin tavan vuoksi.

Taman paivan askarteluprojekti oli kuitenkin toista maata. Kertaakaan ei tarvinnut kirota eika edes mutristella, kun vanhasta hikisesta trikoopaidasta leikkelin itselleni huivin.

Tietenkin mieleni tekisi tassa nyt valehdella etta huivin askarteluun tarvittiin kuumaliimapyssyn ja leimasimen lisaksi laajaa kartonkivalikoimaa ja soittoa Martha Stewartille mutta ei - sakset ritti!

Ohjeet loytyivat Bocca buona-nimisesta blogista ja nyt kysymys kuuluukin, monestako vanhasta trikoopaidasta voi hyvalla omallatunnolla leikella hapsuhuivin ja montako hapsulaa voi yksi tytto tarvia?

Viime aikojen luovuuteni ei toki jaa pelkastaan vaatteiden valmistukseen, krhm, vaan eilen taioin myos laatikollisen kaalilaatikkoa ja tanaan otin luomuksestani epatarkan ja ruman kuvan. Tadaa!

Saas nahda mita huomenna on teille esiteltavana, tyovuoroja ei naes vielakaan ole kuulunut... 

Pensseliseta

Klo 1.30 viime yona.

Olohuoneen maalauscornerissa kavi kuhina. Muotokuva valmistui hurjaa vauhtia.

Silla valin rakayska-Nuuskamuikkunen pysytteli sohvalla ja katseli kiltisti lapparilta Sinkkuelamaa.

VALMIS! No eihan nyt toki viela mutta aika lahella jo. 
Sita vaan ihmettelen etta miksi pitaa noin monimutkasesta maalata kun meilla on kylla sita ihonvarista maaliakin... 




;D