Thursday 25 April 2013

Kuulumisia

Elämää uudessa asunnossa on nyt takana jo kuukauden verran ellei enemmänkin. 
Arki maistuu aika tasapaksulta ja viimeiset pari viikkoa sitä on värittänyt mukavasti erittäin hanakasti kehooni pesiytynyt flunssa joka on pitänyt minut kotona työpaikan sijaan.

Keväistä auringonpaistetta olen siis ihastellut vain erittäin likaisten ikkunaruutujen läpi harmistuen kauniiden päivien lipumisesta ohi nenää niistäessä.



Aikaisempi "Kaikki tiet ovat avoinna"-optimistisuus on vaihtunut "Mihinhän helvettiin sitä tässä elämässä on menossa?"-ajatuksiin. Tuntuu että elämä on yhtä työntekoa ja sen jälkeen kotona rättiväsyneenä töiden jälkeen möllöttelyä.


Iloisiakin päiviä on toki ollut, ystäväni Suvin vierailu tänne piristi kummasti tätä tasaisen tappavaa arkea. Kuvat ovat road tripiltämme Loch Lomondille. Laskettelemassakin olen kertaallen käynyt mutta se uudellen löydetty rakas harrastus taitaa joutua jäämään näin kevään kynnyksellä odottelemaan ensi talvea.


Vaikka toki ihanista ystävistä on paljoa iloa, tuntuu silti että jotain puuttuu. Pitäisihän elämässä nyt muutakin kuin työntekoa olla. Hienot itselle tekemäni uuden vuoden lupaukset sosiaalisen elämän ja harrastusten hankkimisesta eivät ole toteutuneet ihan niin mahtavasti kuin lähes vuoden puoleen väliin ehtiessä olisivat voineet. Harrastuksia en ole aloittanut yhtään kappaletta enkä oikein tiedä mikä kiinnostaisi. Toki jonkin soittimen näppäilyn voisi aloitella mutta mukavaa olisi keksiä jotakin, joka saisi raahautumaan ulos kotoa ihmisten ilmoille.


Työpaikan salia olen luvannut jo itselleni alkaa käyttämään hiukan ahkerammin heti töihin palattuani mutta entäs sitten?

Mistä löytysi arjen ilo?

Saturday 2 March 2013

Teippibileet

Ja näin me Hannan kanssa muutetaan TAAS.
Käytiin toissapäivänä ostamassa kuusi rullaa jesaria toimistotarvikeliikkeestä ja kerroin kassapojalle että meillä on teippibileet. Kutsuin mukaan myös. Sitä nauratti.

Eipä poika tiennyt että teippibileet oli oikeasti tulossa...







Vieläkin on vaikka kuinka monta rullaa teippiä jäljellä. Haluaako joku muu tulla teippibileisiin?

Monday 4 February 2013

Matkahaaste

Muutamakin haaste odottaa tuolla vastaamista mutta sain juuri Jenniltä tällaisen matkailuun liittyvän haasteen, joka näytti tarpeeksi lyhyeltä näin työpäivän pääteeksi täytettäväksi. Ja toki orastava matkakuumekin motivoi tähän hommaan...

Haaste aloitetaan siis postaamalla kuva jostain kohteesta, jossa olen käynyt ja teidän tehtävänenne on sitten arvata missä kyseinen kuva on otettu. Tässäpä siis tulee.



Haasteen kysymykset kuuluvat seuraavasti:


Scariest airline flown?
Enpä muista mitään erityisen pelottavaa lentoyhtiötä mutta ehdottomasti epämukavin oli kyllä Air Asia, jolla kerran lensin Brisbanesta Kuala Lumpuriin. Penkkiin mahtui noin puolet pyllystäni ja lennolle tilasin itselleni ateria joka koostui kylmistä kananugeteista ja lohkoperunoista. Nam.

Favourite city/country/place?
Hirvittävän hankalaa tällainen. Glasgowsta tykkään ihan mielettömästi mutta kyllä kesäinen Suomikin aika lähelle ykkössijaa pääsee.


Most remote corner of the globe visited?
Varmaankin löytyy jostain Australiasta. Itseasiassa taitaakin olla Melbournen lähettyviltä löytyvä järjettömän kokoinen French Island jolla asustaa noin 80 ihmistä. Lähinpään naapuriin taisi tuolta farmilta olla muutama kilometri matkaa ja olipa yksi saaren asukeista myös Kylie Minogue joka ilmeisesti nauttii myös omasta rauhasta mökillään.


Favourite guidebook series?
Pakko myöntää etten juuri opaskirjoja lue. Ehkä olisi ihan hyvä idis joskus lueskellakin mutta yleensä kurkkailen ideoita reissuilleni netistä.


Solo traveller or group traveller?
En ole vielä ikinä matkustanut ihan yksin. Sellaista voisi kyllä kokeilla, kukaties vaikka tänä kesänä. Berliiniin tekisi kyllä mieleni kovasti ja miksikäs ei sinne voisi yksinkin mennä, tai ainakin sohvasurffaamaan. Suuremmissa ryhmissä alkaa varmasti jossain vaiheessa toisten naamat ärsyttämään ja itse kun en reissussa tykkää stressailla, alkaa pinna palaa jos joku kulkee minuuttiaikataulun kanssa ryntäillen nähtävyydeltä toiselle. Eihän lomassa nyt siitä ole kysymys. Relax, man.

Worst place to catch a stomach bug?
Mahataudit tuskin koskaan ovat juhlaa mutta pakko myöntää että 12-tuntisella lennolla Australiasta Hong Kongiin koko matkan paniikkikohtausmaisessa tilassa mahahappoja oksennettuani alkoi usko loppua. Oulun kentälle laskeuduttua tuli itku.



First culture shock experience?
En muista koskaan kokeneeni kovin suuria kulttuurishokkeja. Suurin näistä pikkuruisista saattoi kuitenkin olla männätalvena kun kävin työreissussa Helsingissä ja tajusin miten negatiivista ja yrmynaamaista kansaa suomalaiset osaavat olla. Tuli ikävä kotiin.

Where would you buy a second house?
Olisin kyllä hirvittävän onnellinen jos minulla olisi pikkuinen mökki jossain Suomessa, veden äärellä. Sähköjä en tarvitsisi - radio ja hyvä kirja riittäisivät vallan hyvin. Toki myös sopisi pikkuinen kämppä Nizzassa johon voisin sitten mökiltä lentää sivistyksen pariin siemailemaan viiniä terassille. Ah, miten sivistynyttä.


Siinäpäs se! Heitän eteenpäin rakkaalle kämppikselleni, Hannalle!

Tuesday 22 January 2013

Mullistusten ja muutosten aika

Joulun aika ja vuoden vaihde toi suuria muutoksia elämään. 

Työpaikka pysyy samana mutta yksityiselämän puolella muutokset olivat suuria.
Päätimme Geoffin kanssa lähtä eri suuntiin. Sukset eivät menneet ristiin vaan kyse oli yhteisestä päätöksestä. Omituisen outoahan tämä on mutta uusi alku tuntuu silti hyvältä.
Yksin on hyvä olla vaikken toki aivan yksin olekaan - minullahan on nimittäin kaksi maailman parasta kämppistä. Toby on niistä ensimmäinen ja Hanna sitten se toinen, ei toki missään nimessä huonompi.
Kummatkin ihania ja rakkaita ja suurena apuna näissä mullistuksissa.


En muista aikoihin nauraneeni näin kuin Hannan kanssa on tullut räkätettyä. 
Niissä hetkissä ei kyllä ole surun häivääkään. Onnellinen minä olen.


Ensimmäistä kertaa elämässäni asun "yksin" ja jo jonkin aikaa ennen eropäätöksen tekemistä olin haaveillut tästä. Omasta ajastani, harrastuksista ja oman itseni löytämisestä. Blogia enemmän lukeneet varmasti tietävätkin että viime vuosi on ollut elämässäni yhtä myllerrystä ja ilmeisesti se tänä vuonna vielä jatkuu. Myllerrys on hyvästä. Luotan (vieläkin) Kari Tapioon.

Glasgowhun kyllä tulen jäämään, minun kotinihan tämä on. Sen sijaan tulevaisuuden opiskelusuunnitelmat ovat vielä epäselviä. Monenmoisia ideoita on, lähinnä työn ohessa opiskelusta mutta ala ei vielä ole ihan selvillä. Niitä harrastuksiakin pitäisi keksiä. Pianotunneille? Laulutunneille? Ratsastusta?

No mikäs kiire tässä on. Onhan minulla loppu elämä aikaa.

Wednesday 12 December 2012

Kissan suurinta herkkua

Yllätimme Tobyn pötköttelemästä olohuoneen pöydän alta kahden lempijuttunsa vierestä mutta ennen kuin yhteiskuvaa kerettiin ottamaan, oli loikoilija jo ehättänyt pompata pystyyn ja saapua ottamaan osaa tuimaan tuijotuskilpailuun kameraa vastaan.








Hengailukavereina pöydän alla olivat sekä herran lempilelu että -herkku. Vaikka meillä on kissan leluja pomppivista joulupukeista heliseviin palloihin on jostain syystä lattialle kulkeutunut kuminauha silti ikisuosikki. Siihen ei ilmeisesti voi koskaan kyllästyä.

Aikaisemmin olen Tobylle syöttänyt kissanminttuherkkuja ja Whiskasin nameja, muttei kumpikaan niistä ole saanut aikaan samanlaista reaktiota kuin nämä Cosman kanapalat, köllöttelykaveri numero kaksi.Melkoinen kehrääjä, kiipeilijä ja yli-innokas tassulla tökkijä kuoriutuu meidänkin papparaisesta jos luvassa on noita herkkuja.

Ihan hyvällä omallatunnolla noita zooplussan ruokatilauksen kylkiäisenä saatuja nameja voi myös kissalle antaa sillä ne sisältävät vain ja ainoastaan kuivattuja kananpaloja. Saatoinpa yhden maistaa itsekin... Just to prove a point, you see.

Suosittelen kyllä lämpimästi noita muillekin turriaisille ja taitaapa suosituksensa antaa myös Toby. Kunhan ette vaan hänen Cosma Snackieseja tule syömään!

Monday 10 December 2012

Kuulumisia

Sen jälkeen kun ilmoitin täällä blogitauosta olen useampaankin otteeseen jotain hommaillessani huomannut ajattelevani että "Tästä voisi kyllä kirjoittaa blogiin" ja täälläpä nyt ollaan, kertomassa kuulumisista. Mielen myllerryksistäni kerron vielä lisää myöhemmin, yhden suuren päätöksen kun olen elämääni koskien (hiukan vahingossa) tehnyt.

Elämään ei ole juuri muuta viikolla mahtunut kuin töiden tekoa ja viime viikolla kunnostauduin vähän siivoamisenkin kanssa. Muiden katsellessa linnanjuhlia, imuroin minä hikisenä pölystä ja kissankarvoista harmaaksi muuttunutta, alunperin valkoista, olohuoneen mattoa. Julkkisten pukuvalinnat tuli tsekattua vasta seuraavana päivänä lehdestä. No eipä se haitannut, sainpa perjantaina töiden jälkeen sitten ostaa itselleni siivousurakasta kiitoksena kukkia. Täytyyhän jollakin nyt tällaisesta harvinaisesta urotyöstä itsensä palkita, hei!



Viikonloput ovatkin sitten olleet melko nestetasapainoa horjuttavia...Toissa viikonloppuna olin yökylässä työkaverini luona ja männälauantaina juhlittiin toisen työkaverin synttäreitä. Virta alkaa jo loppua mutta vielä olisi tänä perjantaina edessä työpaikan pikkujoulut. Sitten saa riittää.

Keskivertoa huonommassa ravintolassa keskivertoa parempaa käytöstä...


Suomeen emme tänä vuonna mene jouluksi, lopullisen päätöksen tekeminen kun jäi niin myöhään että lentojen hinnat olivat kivunneet jo aivan liian hurjiksi. Vietämme siis ensimmäistä kertaa joulua omassa kodissamme. Saas nähdä minkälaista se on. Odotan kyllä joulua jo ihan täpinöissäni ja joululaulujen kuuntelun taisin aloittaa jo viime kuun lopussa.
Tällä viikolla olisi suunnitelmissa vääntää lanttu- ja porkkanalaatikko pakastimeen odottamaan joulua. Oi, ehtoisaa emäntää.

Olettekos te jo yhtä mielissänne joulusta?



Sunday 25 November 2012

Pysähdy. Hengitä syvään.

Pyörin, välillä maanisestikin, identtiteettikriisin pyörteissä saarnaten vuoroin ilosta, onnesta ja epäitsekkyydestä ja toisena hetkenä en taas tiedä yhtään kuka olen ja mitä teen. Kannan koko maailman huolia ja murheita harteillani ja välillä taas päätän olla oikein luvan kanssa itsekäs. Hetken mielijohteesta liityn poliittiseen puolueeseen ihmisten oikeuksista puhkuen ja seuraavassa impulsiivisessa hetkessä tilaan sikahintaisen ripsivärin sen kummempia miettimättä. Välillä puhun niin paljon, kiihdyn, saarnaan ja tunnen niin vahvasti että uuvun itsekin, ei varmasti ihan helppoa ole ympärillä olevillakaan.  

Nyt täytyy hetki vain hengähtää, odottaa että myrsky laantuu ja toivoa että Kari Tapion lupailema poutasää tuo mukanansa uuden, tasapainoisemman ja varmemman ihmisen.

Aina Ilona hiljenee tämän myötä hetkeksi. Palaan asiaan kun tiedän varmasti kuka tätä blogia oikein kirjottaa.



Saturday 10 November 2012

TO: Työpaikkani, CC: Aina Ilona-blogi

Uusi työpaikkani,


Kiitos että olet ottanut minut lämpimästi vastaan ja että sinun kauttasi olen saanut tutustua mahtaviin ihmisiin. Vaikka joudunkin takiasi heräämään jo ennen kuutta, teen sen joka aamu ilolla. 

Viime viikko oli kiireinen mutta palkitseva ja siihen mahtui monta onnistumisen tunteen täyttämää hetkeä. Olen ollut iloinen huomatessani jatkuvasti oppivani uutta ja kehittyväni paremmaksi kanssasi.

Kun eilen, kotiduttuani ystäväni syntymäpäiväjuhlinnoista kömmin sänkyyn puoliltaöin muutaman viinilasillisen väsyttämä, tajusin viikon päästä meneväni nukkumaan ihan eri maassa. (Sinä toki tästä jo tiedätkin, mutta aion julkaista tämän kirjeen myös blogissani, siksi siis tästä kirjoitan.) Ensi viikon perjantaina lennän nimittäin neljän päivän mittaiselle työmatkalle - Helsinkiin! Woop woop!

Kiitos kovasti kaikesta mitä olet minulle tähän mennessä antanut - lupaan maksaa kaiken takaisin tekemällä yhtä kovasti töitä kuin tähänkin asti.



Ystävällisin terveisin,

Elli

Wednesday 7 November 2012

Haastaja laukkukisaan

Jostain syystä jo aikoja sitten haaveilistalleni lisäämäni, suomalais-ranskalaisen Lumi Accesories-yrityksen laukut unohtuivat täysin mielestäni kun aloin uutta laukkua metsästämään.Onnekseni kuitenkin ne nyt muistin ja heidän nettisivultaan löysinkin laukkukisaan kovan haastajan kahdelle aiemmassa laukkupostauksessa esiintyneelle kaunokaiselle.





Kyseessä on Eco Supermarket Bag XL, joka kahden muun laukun tavoin on nahkaa ja tarpeeksi suuri kantamaan mukanaan vaikkapa kameraa tarpeen niin vaatiessa. Veska on hyvin ajattoman mallinen ja kilpailuetuna on toki sen suomalainen suunnittelu mutta myöskin se, että nahka on värjätty kasviväreillä.

Ei ole helppoa tämä valinta, ei ollenkaan.

Mitä mieltä olette kolmannesta finalistista?

Sunday 4 November 2012

Ruskealla kielellä maistuu chai

Viime viikolla kauppareissulla alkoi mieleni tehdä "jotain hyvää teetä". Toffee, suklaa, tai joku muu yhtä herkullisen kuuloinen maku mielessäni suuntasin teehyllylle pettymään - eihän tässä maassa nyt sellaisia herkkumakuja tunneta. Mustaa teetä mustan teen perään, jos oikein rohkeaksi yltyvät niin kuppiin saattaa eksyä earl greyta, näin ainakin kaupan teevalikoiman perusteella analysoin.

Löysin kuitenkin erään hiukan erikoisemmankin teelaadun, nimittäin London Tea Companyn Raspberry Chilli-teen, jonka hymy pyllyssä heitin ostoskoriin. Chili teessä (tai no yhtään missään) ei voi olla huono idea!

Kotona keitin heti kupposen ja jouduin pettymään - eihän siinä maistunut yhtään chili!
Laitoin siis palautetta menemään teen valmistajalle hiljattain lukemani "Näin saat firmoilta ilmaisia lahjoja"-ohjeet mielessäni...


Dear London Tea Company,

I bought a packet of your Raspberry chilli tea last week and just wanted to
tell you how much I like it. The packaging, as with all of your teas, is
lovely, and the tea tastes lovely. However, I wish there was a bit more of a
chilli kick in it, a bit like in chilli chocolate, as now I can not
taste/feel it at all.
Despite this the tea is still lovely and I wanted to thank you for it!

My local Sainsbury's only stocks two of the teas in your range and I just
noticed that you do vanilla chai tea as well - my favourite! I would really
appreciate if you could send me a pack of it to try. I bet it is just as
lovely as the raspberry chilli tea I am drinking right now! 

 Kind regards,


"Elli Aina Ilona"



Melkoisen lovelyä, eikös... olisihan tuota jotain muutakin sanaa voinut käyttää mutta ilmeisesti ei London Tea Company haitannut sillä arvatkaa mitä postikusti eilen toi?!





Eikä tarvinnut edes viestissä kertoa että kirjotan yhtä koko Iso-Britannian suosituimmista lifestyle-blogeista ja voin teepakettia vastaan mainostaa heidän yritystään! 

No ei vaan hassuttelut sikseen. Arvostan kovasti tällaista asiakaspalvelua. Toki tiedän että he lähettivät teetä pitääkseen minut tulevaisuudessakin asiakkaanaan ja tietäen että todennäköisesti tulen tästä positiivisesta kokemuksesta kertomaan muillekin - ja miksipä en kertoisi, sen verran mukavalta tuntuu tällainen.

Nyt vaan toivomaan että lisäävät vadelma-chili-teehen lisää potkua. Sitä odotellessa taidankin juoda kupposen chai-teetä - ihan mielissäni.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...